Kaarlo... älä viitsi — se koskee vain minua.
KETTUNEN peräytyy pelästyneesti silmiään räpyttäen ja änkyttää.
Tuota, tuota... älä sinä hyökkää minun kimppuuni... minä... haastan
sinut oikeuteen, tuota... niin, vankeuteen pääset!
KORPI läheten Kettusta.
Älä pelkää... en minä maksa sinulle ansiosi mukaan — kysyn vain: onko
sinun nyt hyvä olla, kun olet noin törkeästi valehdellut minusta...? En
ole vihainen jos se sinulle tuottaa jotain mielihyvää. Mutta minulla
on toinen tärkeämpi asia: Onko Kettunen käynyt ilmoittautumassa
lakkopetturiksi?
KETTUNEN kimeästi kirkuen.
Minä saan mennä työhön, koska, tuota, haluan. Eikä se kuulu, tuota
kaikenlaisille — mokomille!
KORPI raskaasti.
Kyllä se kuuluu — se koskee koko tehtaan työläisiä. Sinä olet pettänyt
jokaisen — kavaltanut meidän yhteisen asian. Sinähän lupasit olla
lakossa niinkauan kuin toisetkin...
1:NEN TYÖMIES pilkallisesti.
Onko patruuna siis Kettusen jumala?
KETTUNEN ärsyyntyen.
On mikä on! Mutta kyllä minä sentään tuota, tottelen häntä enemmän kuin
teitä! Häneltä minä, tuota, palkankin saan...
KAARLO on vieläkin raivosta kalpea, mutta pakottaa itsensä nauramaan,
ja hänen pilkkasanansa putoilevat piiskaniskuina.
Sehän on tietty, että Kettunen palkan saa! Mutta sanokaa nyt huvin
vuoksi, paljoko saatte? Oppimestarinne Juudas sai mestarinsa
pettämisestä 30 hopeapenninkiä — mutta tietysti veljien pettämisestä on
korkeampi taksa? Eikö niin? Rahan arvokin on kohonnut.
(Katkeraa naurua.)
KETTUNEN ähkyy kuin raivosta tukehtumaisillaan.
Mi... mitä sinä lurjus lörpöttelet tuota, Juudaasta,
hopeapenningeistä...? Sinä uskallat?
KAARLO myrkyllisesti.
Ooh, suokaa anteeksi, herra Kettunen — nyt vasta ymmärrän, että
teillä on syytä loukkautua moisesta vertauksesta. Mikä oli Juudas?
Typerä hölmö, joka pettää vain yhden — penneistä, vie nekin takaisin
ja hirttää itsensä! Sellainenko kykenisi opettamaan Kettusta, —
joka pettää yhtaikaa 800 toveriansa, vie palkkiot pankkiin ja alkaa
ajatella, miten saisi lisää...
KETTUNEN peräytyy ovella ja heristää nyrkkiänsä, kihisten kiukkuisesti.
Tämän te tuota, muistatte... jumala rankaisee — jumala muistaa kerran
teidät.