Ei täällä kokousta ole. Muuten vain pitäisi hiukan keskustella, mitä
olisi tehtävä lakon suhteen...
KETTUNEN mielistellen.
Jaha, jaha tuota, sellaista se on... Niin, minäkin tulin tuota,
kysymään, jos niinkuin tuota, olisin niitä apurahoja saanut, tuota,
minäkin...
1:NEN TYÖMIES äreästi.
Eihän teillä ole lapsiakaan...
KETTUNEN katsahtaa hurskaasti kattoon.
Ei ole — ei ole tuota, herra siunannut... vaikka...
KORPI keskeyttää vapisevalla, miltei surullisella äänellä.
Onko Kettunen sanonut, että minä olen itse syönyt lakkolaisten
avustusrahat?
KETTUNEN hämmentyen.
Minäkö...? En tuota, en minä ole sanonut...
KORPI katsoo häneen läpitunkevasti.
Etkö sinä ole sanonut?
KETTUNEN arasti ja epävarmasti.
Enhän minä, tuota... en minä ole puhunut koko avustusrahoista... En
minä siis ole voinut tuota, sellaista sanoa.