EMIL. Hän aikoo sanoa jotain, mutta ääni tukehtuu terävään yskään; sen
tauottua sanoo hän katkonaisella, vapisevalla äänellä.
Kettunen tuli minun jälessäni ja näytti poikkeavan meille.
KAARLO hämmästyen.
Mitä se mies oikein ajattelee...? Kehtaako se vielä tulla tänne...?
EMIL kuuntelee.
Nyt se tuli.
KORPI pakottaa itsensä tyyneksi ja lausuu hiukan värisevällä äänellä.
Hyvä on. Käske sen tulla sisään.
Emil tekee sen ja alkaa kävellä edestakaisin sivuseinällä huitoen
välillä käsiään, näyttää ikäänkuin ei ensin huomaisikaan Kettusen ja
toisten väittelyä.
KETTUNEN astuu arasti sisään, hänen luihu katseensa kiertää ympäri
huoneen pälyilevänä ja pelokkaana kuin varkaan ja hänen pukinpartansa
heilahtaa hullunkurisesti joka kumarruksella.
Hyvää iltaa, hyvää iltaa... tuota... Taisin häiritä, tuota, tulla
sopimattomaan aikaan... taitaa olla tuota, kokous...?