Sepä ikävää. Mihin Korpi meni sellaista kyytiä? Kun ei ehtinyt edes
vastata...
LIISA vältellen.
Hän meni vain vähän asialle. Missä sinä olet noin hengästynyt?
KAARLO koettaa sanoa leikillisesti.
Juoksin hiukan — lämpimikseni, sillä ulkona tuntuu hieman vilpoiselta.
Näyttää ihankuin ilmojen haltijakin olisi herrain puolella.
LIISA liikutettuna.
Niin, juuri sitä minä olen ajatellut! Kun kaikki on meitä vastaan,
kaikki epäonnistuu. Ehkä tämä lakko sittenkin on jumalan tahtoa vastaan?
KAARLO katkerasti.
Oletteko siis sitä mieltä, että jumala tahtoisi teidän pienet lapsenne
kärsimään yhtämittaa nälkää, värisemään risoissaan — jotta patruuna
saisi entistä suuremman voiton? Että jumala tahtoisi viedä leivän
pienten lastenne suusta — patruunan hyväksi?
LIISA neuvottomana.
En minä oikein ymmärrä, mutta kun jumala kerran on luonut köyhiä ja
rikkaita, niin kai se sitten hänen tahtonsa on, että meidän täytyy
kärsiä. Ja koska sanassakin sanotaan, ettei varpunenkaan putoa oksalta
ilman hänen tahtoaan...
KAARLO hymähtää katkerasti.
Kyllä minä sentään mieluummin ajattelen, ettei jumalaa ole lainkaan,
kuin uskoisin, että hän nytkin tahtoisi pienokaisten kuolevan nälkään.