Se on mahdollista! Hän on täällä yhdistyksessä puhunut sillätavoin,
että jos vihjaisen kaupungin santarmeille, niin hänet viedään
tavallista kauemmaksi — josta hän ei palaja koskaan. Kuinka sinä
uskalsit huutaa _häntä_ — pilkata minua? Sillä hän on _minun_ kädessäni!
ANNI rukoillen.
Mestari... antakaa anteeksi jumalan tähden... En tahtonut huutaa...
en itsekään ymmärrä... Älkää antako ilmi häntä! Älkää, hyvä mestari,
älkää! Minä kuolisin... Minä teen mitä tahansa, kun vaan...
MESTARI pidätetyllä voiton riemulla.
En minä odottanut noin suurta loukkausta sinulta. Mutta minä annan
vielä senkin anteeksi, jos näytät, ettet tahtonut minua pilkata. Jos
huomenna työajan jälkeen jäät tänne, niin minä lupaan, että omaisesi
saavat jäädä työhön entisellä palkalla, ja kaikki tulee niinkuin olen
puhunut.
ANNI hätäisesti sammaltaen.
Kyllä minä sitten tulen huomenna... huomenna... — (Kuin havahtuen.) —
Ei, ei — en minä sentään voi — se olisi liian kamalaa.
MESTARI uhkaavasti.
Mitä, pilkkaatko sinä vielä silläkin tavalla? Ensin lupaat ja sitten
kiellät — aivan kuin ärsytät! Ei — se on liikaa! Minä lähetän hänestä
kirjelmän vielä tänään!
ANNI parahtaa epätoivoisesti.
Oi älkää, jumalan tähden! Minä tulen... lupaan tulla...
MESTARI raskaasti.
Tuletko siis varmasti! Jos sinä vielä tässä pettäisit minut, niin
silloin en enää armahda ketään! Tuletko?