Etkö sinä voi vastata? Vai myönnätkö sen vaitiolollasi?
ANNI sammaltaa suuttuneena, häveten.
Miten mestari kysyy sellaista..? Eihän se kuulu... tuota...
MESTARI keskeyttää ilkeästi.
Minulleko? Vai ei kuulu minulle? Hyvä! Minä taas luulen, että se kuuluu
hiukan minullekin. — Minä huomaan, että sinä olet juuri hänen tähtensä
kohdellut minua kuin kerjäläistä! Kiusannut minua kylmyydelläsi ja
samaan aikaan suudellut ja rakastellut häntä. Eikö niin? Vai kiellätkö,
ettet rakasta tuota nulikkaa?
ANNI seisoo häneen selin, äänettömänä ja hämmentyneenä.
MESTARI yhä kiihtyen.
Jaha! Sinä myönnät sen! Vai niin. Tuota lurjusta minä siis saan kiittää
kaikesta. Tuollaisen tähden olet sinä siis pitänyt pilkkanasi minua,
naureskellut sen kanssa takanapäin minua — minua! — (Uhkaavasti.) —
Mutta sen täytyy nyt loppua.
ANNI naivisti, pelokkaasti.
Ei herra mestari... en minä ole koskaan nauranut teitä. Eikä Kaarlo ole
lurjus... hän on niin hyvä, siivo ja rehellinen... Kaikki pitävät...
MESTARI kiukkuisesti.
Hän on lurjus — kirottu lurjus! Ja minä en enää kärsi sitä peliä, jota
te yhdessä harjoitatte! Huomispäivänä minä ajan hänet pois tehtaasta,
koko läänistä! Se on nyt sanalla sanottu.
ANNI änkyttää tolkuttomasti.
Oi herra mestari, älkää ajako häntä pois työstä — — hän ei ole mitään
pahaa tehnyt... Aina tehnyt työnsä hyvin, ollut säännöllinen ja altis
ja...
MESTARI keskeyttää ärjäisten.
Vaiti, sanon minä! Minä en viitsi kuunnella sinun lörpötyksiäsi.
Huomenna hän lähtee — ja' samalla sinä, isäsi, veljesi, kaikki — koko
roikka!
ANNI vaikenee ikäänkuin jähmettyneenä; sitten sammaltaa tuskallisesti.
Isä... isäkin...? Ei, ei... Mihinkä isä ja äiti sitten joutuvat
tällaisena työttömänä aikana — ja niin monta lasta... Älkää sentään
eroittako isää työstä... Hyvä mestari...
MESTARI keskeyttää järkähtämättömästi.
Se riippuu nyt kokonaan sinusta. Jos olet järkevä, niin ehkä annan
heidän jäädä. — (Pahanenteisesti.) — Mutta ellet... ellet sinä...
ANNI keskeyttää tuskallisesti.
Älkää, herra mestari! Isä on ollut niin kauan täällä — koko ikänsä ja,
ja... — (Miltei vaikeroiden.) — Niin, ettekö te sitten ymmärrä, että
minä en voi, minä en voi...