Voi Anni kulta! Etkö sinä sitten ymmärrä, ettei rakkaus välitä, onko
naimisissa vai ei... Ja minkä minä nyt sille voin, että rakastan sinua
— etten saa sinua mielestäni? Eikä se sitäpaitsi niin kauhea asia ole,
kaikilla paremmilla ihmisillä on joku toinen, jota he rakastavat —
vaikka ovatkin naimisissa. Älä siis...
(Lähenee Annia.)
ANNI katkeran ivallisesti, siirtyen poispäin.
Mestarillahan on toisia, montakin — jos se kerran on välttämätöntä
paremmille ihmisille! Miksi te siis minua kiusaatte?
MESTARI teennäisen moittivasti.
Voi Anni! Sinäkö syytät minua kiusaamisesta, vaikken ole tahtonut
sinulle muuta kuin hyvää? Sinä et välitä vähääkään minun tunteistani,
lähetit lahjanikin sillälailla takaisin. — (Ottaa taskustaan kellon ja
lähenee taas Annia.) — Ota tämä edes... otathan Anni...
ANNI tuskastuneena.
Välitättekö te minun tunteistani, kun yhtämittaa puhutte sitä samaa,
vaikka monasti olen sanonut etten voi teistä pitää? Miksi te nytkin
tyrkytätte väkisin lahjaanne kun minä en sitä tahdo?