Anni! Puhu totta! Olet sen näköinen kuin olisit saanut oikein suuren
lahjan — suuremman lahjan kuin kukaan meistä. Miten se on Anni?
ANNI hypähtää äkkiä seisomaan ja puhuu hiljaa värisevin äänin, ja
katsoen omaisiaan säteilevin silmin. Se on totta veljeni: olen saanut
enemmin kuin kukaan koko maailmassa — ja minä olen iloisempi ja
onnellisempi kuin kukaan maailmassa. — (Näyttää sormusta.) — Ja katsos
tätä, sen vielä sain kukkuraksi. Niin veli — isä ja äiti. Me menemme
kuulutuksiin heti pyhien jälkeen. Me saamme säästörahoillamme senverran
huonekaluja ja muuta, että tulemme toimeen aluksi — emmehän me paljoa
tarvitsekaan...
LIISA liikutettuna.
Jumala teitä siunatkoon, lapset.