"Hm! Siis lapsellisuuksia koko juttu", -- lausuu alussa mainittu, asian
ymmärtävä lukijani.
-- Niin...
1.
"Jussi hoi?"
"Mikä hätänä?";
"Lähdetään aamulla Kiikkalammille ongelle".
"Sama se, lähdetään vaan. Eikös oteta Leskelän Paavoa kolmanneksi?"
"Olisihan se otettava, vaan se kun aina rupeaa itkemään, jos mitä vähän
sattuu..."
"Itki mitä itki, mutta se on kuitenkin lysti poika. Sano suoraan
otetaanko...?"
"Minusta nähden tulkoon vaan".
"No tule sitte huomenna aamusen syötyäsi meille, niin lähdetään
sieltä".
"Hyvä on".
"Ja muista kerätä sättäkolosi lieroja täyteen. Pane multaa vähän, niin
sopii enemmän matoja. Ota myös mukaasi se pitkä onkivapa".
"No, no!"
Näin puhelivat Saksalan Matti ja Seppälän Jussi -- pari alun toisella
kymmenellä olevaa karjalaista -- eräänä elokuun Lauvantai-iltana lehmiä
kotia ajaessaan.