Haijelen sydämen valtasi palava toivo ja innostus. Hän oli jälleen
saanut tien päästä kiinni. Sinä autuaana silmänräpäyksenä hän unohti
Ruubenin, unohti kotimatkan, ja koko hänen olentonsa riemuitsi:
-- Minä tiedän, mistä lähden hakemaan Aaronin kukkivaa sauvaa!