Maa, min parmas paistoi jäässä,
teidät kantoi.
Karaistuitte myrskyjäässä,
ponnen antoi
povehenne työn ja tarmon
täysi taisto.
Taipunut ei alle armon
miehen vaisto.
Kohositte kesken hyytä,
jäätä, yötä.
Tutkimatta tuimaa syytä
teitte työtä.
Kamppailitte karun taiston
taipumatta.
Varjelitte heimon vaiston
vaipumatta.
Kansastanne kirkastetun
kuvan loitte,
kuvan maasta hyyn ja petun
nähdä soitte
mahtajien, jotka johtaa
kansain teitä,
kunnianne siellä kohtaa
myöskin meitä.
Vahti maamme kuulun maineen
teitä kiittää,
yhteen Hengen sekä aineen
voimas liittää.
Kasvaa niistä kaunis sato
keskeen yömme.
Uhkaa meit' ei perikato,
teimme työmme!