Samat.
PAPPINEN (Tulee revolverineen). Tässä on kaksi revolveria. Mutta
ennenkun alamme otella, niin pyydän teitä näyttämään miten pitää ampua.
Minä en ole kertaakaan elämässäni pitänyt revolveria kädessä.
LUUKKAS. Herra, ole armollinen ja armahda meitä... Hyvä Jumala, auta
meitä... Täytyy mennä hakemaan tallirenkiä ja muita miehiä avuksi...
Mistä tämä tuho meidän päällemme nyt tulikaan?... (Menee).
RAUHALA (Tarkastellen revolvereja). Niin, nähkääs, on olemassa
eri pistoli- ja revolvérilajeja. Niinpä löytyy Mortimerin
nallihatturevolvereja yksinomaan kaksintaisteluja varten. Mutta
nämä ovat Smith & Wesson rakennetta kolminkertaisella vahvistajalla
käsikahakkaa varten. Mainioita revolvereja! Ne maksavat vähintään
toista sataa markkaa pari. Revolveri on pidettävä kädessä näin
(Näyttää: erikseen). Mitkä silmät! Tulinen nainen!
PAPPINEN. Näinkö?
RAUHALA. Juuri niin. (Yhä asettaen). Sitten vedetään liipasin...
tähdätään näin... Pää vähän taaksepäin! Käsivarsi on kohotettava ylös
tällä lailla. Sitten pitää tällä sormella painaa tähän — ja siinä
kaikki. Mutta pää-asia: ei saa innostua eikä hätäillä tähdätessä... ja
on koetettava, ettei käsi vapise.
PAPPINEN. Hyvä on. Mutta sisällä on epämukava ampua, menkäämme
puutarhaan.
RAUHALA. Mennään vaan. Mutta minä sanon jo edeltäpäin, että ammun
ilmaan.
PAPPINEN. Se vielä puuttui! Miksi?
RAUHALA. Sentähden että... että... No, se on minun asiani!
PAPPINEN. Te ehkä pelkäätte? Aha-a! Ei, hyvä herra, älkää juonitelko!
Pyydän, seuratkaa minua! Minä en rauhoitu ennenkun saan lävistää teidän
otsanne... juuri tuon otsan, jota niin vihaan! Pelkäättekö?
RAUHALA. Pelkään.
PAPPINEN. Te valehtelette! Mutta minkätähden ette tahdo otella?
RAUHALA. Sentähden että... että... te minua kovin miellytätte!
PAPPINEN (Nauraa ilkeästi). Minä miellytän häntä! Hän uskaltaa sanoa,
että minä miellytän häntä. (Osottaen ovea). Saatte mennä!
RAUHALA (Panee revolverin vaieten pöydälle, ottaa hatun ja menee:
pysähtyy ovella; molemmat katsovat vaieten toinen toistaan jonkun
aikaa; sitten alkaa Rauhala puhua lähestyen epäröivästi rva Pappista).
Kuulkaahan... Oletteko vielä vihoissanne? Minä olen myöskin pirun
pahalla päällä, mutta, ymmärrättekö... kuinka nyt sanoisin... Se on nyt
niin, että... nähkääs... asia on sitä laatua, että oikeastaan... (Huutaen).
Niin, onko se minun syyni, että te minua miellytätte? (Tarttuu tuolin
selkään; tuoli narisee ja särkyy). Piru ties, miksi teidän huonekalunne
noin murenevat! — Te miellytätte minua! Ymmärrättekö? Minä... minä olen
melkein rakastunut!
PAPPINEN. Menkää pois, — minä vihaan teitä!
RAUHALA. Jumalani! Millainen nainen! En ole koskaan eläessäni nähnyt
edes tuon tapaustakaan! Olen hukassa! Jouduin satimeen kuin hiiri!
PAPPINEN. Menkää pois, tai minä ammun!
RAUHALA. Ampukaa! Te ette voi käsittää, kuinka suloista olisi kuolla
noiden ihmeellisten silmäin katsoessa ja sen revolverin kautta, joka
on tuossa pienessä pehmosessa kätösessä... Olen tullut hulluksi! Mutta
ajatelkaa ja päättäkää heti, sillä jos minä nyt lähden täältä, niin, ei
koskaan enää tavata! Päättäkää... Olen kunnon mies; minulla on kymmenen
tuhannen vuotuiset tulot... voin ampua vaikka pennin rahaan, joka on
heitetty ilmaan... minulla on mainioita hevosia. Tahdotteko tulla
vaimokseni?
PAPPINEN (Kiihottuneena heiluttaa revolveria). Taisteluun! Ampukaamme!
RAUHALA. Olen hullu... on ymmärrä mitään (Huutaa). Mies, hoi, tuo
vettä!
PAPPINEN (Huutaa). Taisteluun!
RAUHALA. Olen tullut hulluksi, rakastunut kuin poikanulikka. (Tarttuu
vahvasti rva Pappisen käteen; rouva huutaa kivusta). Minä rakastan
teitä! (Polvillaan). Rakastan hurjemmin kuin koskaan! Kaksitoista
naista olen hyljännyt, yhdeksän on hyljännyt minut, mutta yhtäkään
heistä en ole rakastanut kuten teitä. Nyt minä olen sekä hapan kuin
sitrona että makea kuin siirappi ja mieleni käy kuin taikina... olen
tässä polvillani kuin narri ja rukoilen kättänne omakseni... Mutta mikä
häpeä! Viiteen vuoteen en ole rakastunut. Vannoin valallani, etten sitä
koskaan tekisikään ja nyt yht'äkkiä kävin kuin kärpänen tervaan! Pyydän
kättänne! Jaa tai ei! Ettekö tahdo? Olkoon sitten niin! (Nousee ja
menee nopeasti ovea kohti).
PAPPINEN. Odottakaahan...
RAUHALA (Pysähtyen).
PAPPINEN. Ei mitään, menkää pois... mutta... odottakaa... Ei, ei, menkää
vaan! Minä vihaan teitä! Ei... Älkää menkö! Ah, jospa tietäisitte,
kuinka minä olen paha! (Heittää revolverin pöydälle). Sormeni ovat
aivan turvoksissa tuosta roskasta. (Repii rikki nenäliinansa kiukussaan).
Mitä te siinä töllistelette? Menkää matkoihinne!
RAUHALA. Hyvästi!
PAPPINEN. Niin, niin, menkää vaan! (Huutaa). No, mihinkä nyt?
Odottakaa... Menkää kuitenkin pois. Ah, kuinka olen paha! Älkää
lähestykö, älkää lähestykö!
RAUHALA (Lähestyen häntä). Kuinka olen vihoissani itselleni! Rakastuin
kuin koulupoika, ryömin polvillani... Kylmä vavistus kulkee lävitseni.
(Ankarasti). Minä rakastan teitä! Se nyt vielä puuttui, mutta minkäs
sille... Huomenna on maksettava vekselit, heinänkorjuu on alkanut ja
sitten vielä te... (Syleilee häntä). Milloinkaan en anna tätä itselleni
anteeksi...
PAPPINEN. Menkää pois! Kädet pois! Teitä minä vihaan... Aseihin!
(Pitkällinen suudelma).