Helmikuun 20 päivänä 1791 Roland oli lähetetty Lyonista Pariisiin
varaedustajana. Hänen tehtävänsä oli ajaa parinkymmenen tuhannen
leivättömän työläisen asiaa.
Hän oli ollut Pariisissa neljä kuukautta, kun tapahtui Varennesin
hirveä jupakka, jolla oli sellainen vaikutus kertomuksemme sankarien ja
Ranskan kohtaloihin, että olemme katsoneet velvollisuudeksemme uhrata
sille lähes kokonaisen kirjaniteen tilan.
Kuninkaan paluusta, kesäkuun 26 päivästä, heinäkuun 16 päivään, johon
olemme saapuneet, oli tapahtunut paljon asioita.
Kaikki olivat huutaneet: »Kuningas pakenee!» Kaikki olivat juosseet
kuningasta tavoittamaan, kaikki olivat olleet tuomassa häntä Pariisiin,
mutta kun kuningas oli palannut, kun kuningas oli saatu Pariisiin, kun
kuningas oli jälleen Tuilerieissä, ei kukaan tiennyt, mitä hänelle
tehtäisiin.
Jokainen antoi neuvoja, joka taholta sateli neuvoja, kuin myrskyn
aikana tuulenpuuskia. Onnettomasti käy aluksen, joka on merellä
sellaisessa myrskyssä!
Kesäkuun 21 päivänä, kuninkaan pakopäivänä, kordelierikerhon jäsenet
olivat laatineet julistuksensa, jonka oli allekirjoittanut Legendre,
se ranskalainen teurastaja, jota kuningatar oli sanonut englantilaisen
teurastajan Harrisonin jäljittelijäksi.
Julistuksen mottona olivat seuraavat säkeet:
Jos joku petturina kuningasta
itselleen kaipaa, vailla valtiasta,
hänellä olkoon kova kuolon uhka
ja tuuleen harjoitettakoon sen tuhka.
Säkeet olivat Voltairen. Ne olivat huonot, mutta niillä oli toki
se avu, että ne ilmaisivat täsmällisesti niiden isänmaanystävien
ajatuksen, joiden julistusta ne koristivat.
Tässä julistuksessa selitettiin, että kordelierit olivat vannoneet
surmaavansa tyrannit, jotka uskaltaisivat käydä maan, vapauden ja
perustuslain kimppuun.
Marat, joka alati kulki omaa tietään ja joka esitti eristäytymisensä
verukkeeksi väitteen, että kotka elää yksin ja kalkkunat parvissa,
ehdotti diktaattoria.
»Ottakaa», kirjoitti hän lehteensä, »ottakaa joku kunnon ranskalainen,
joku kunnon isänmaanystävä, joku kansalainen, joka vallankumouksen
alusta saakka on osoittanut kirkkainta valoa, suurinta intoa,
uskollisuutta ja epäitsekkyyttä, valitkaa hänet viivyttelemättä,
muutoin vallankumouksen asia on hukassa!»