Minä päästän vapauteen ne sielut,
jotka te olette vanginneet kuin linnut.
Hesek. 13: 20.
Missä ei Jumalan sana ihmisiä valaise, siellä vallitsee pimeys ja
inhimillinen hairaus. Katolinen kirkko ei sallinut kansan lukea
raamattua. Paavi palvelijoineen tavoitteli maallista valtaa, pukeutui
purppuraan ja eli herkullisesti. Luostarit olivat monin paikoin
tulleet laiskuuden ja rikosten pesiksi; kansat olivat vajonneet
törkeään taikauskoon ja rukoilivat pyhimyksiä enemmän kuin Jumalaa.
Katumusta ja parannusta tekemättä voitiin rahalla ostaa synnit
anteeksi, ja petetyt ihmisraukat luulivat tulevansa autuaiksi, kun
kilahuttivat hopearahan annekauppiaan arkkuun.
Tässä suuressa pimeydessä Jumala oli jo kauan valistanut muutamia
hartaita kristityitä, jotka rohkeamielisesti astuivat esiin
julistamaan totuutta. He olivat kärsineet paljon vaivaa Jumalan sanan
tähden. Muutamia oli roviolla poltettu tai piinapenkkiin sidottu;
toisia oli julistettu pannaan, ajettu maanpakoon tai viety heiltä
kaikki omaisuus. Kuitenkaan ei saatu totuutta tukahdutetuksi; paavin
valta oli kyllä suuri, mutta Jumalan voima oli suurempi. Piispa Arvid
Kurjen aikana esiintyi Saksassa harras, voimakas ja oppinut munkki,
tohtori _Martti Luther_. Hänet Jumala kutsui suureen työhönsä,
totuuden tietoa levittämään. Tohtori Luther luki yksinäisessä
luostarikammiossaan raamattua alinomaa rukoillen ja alkoi käsittää,
että ihmiset olivat Jumalan sanan väärentäneet. Hän matkusti paavin
luokse Roomaan rukoilemaan tätä, jota sanottiin kristikunnan isäksi,
saattamaan entiselleen totisen kristinuskon. Paavi halveksi tätä
kehoitusta ja kielsi Lutheria kansalle puhumasta. Mutta jota enemmän
Lutheria kiellettiin, sitä rohkeammin hän julisti puhdasta Jumalan
sanaa semmoisena, kuin sen oli raamatusta käsittänyt. Viimein hän
julisti luopuvansa paavista, poltti hänen kirjeensä ja käänsi
raamatun heprean-, kreikan- ja latinankielestä saksankielelle. Vähää
ennen oli, Jumalan sallimuksesta, kirjapainotaito keksitty, ja sen
avulla saattoi raamattu pikaisesti levitä kaiken kansan luettavaksi.
Suuri hengellinen herätys syntyi maailmassa. Jumalan sana nousi
jälleen paistavana aurinkona maailman pimeään yöhön ja valaisi kaikki
kansat. Monet tuhannet ihmiset kuuntelivat iloiten ja ihmetellen
uutta oppia Jumalan armosta Kristuksessa, joka antaa meille autuuden
ilmaiseksi, kun me vain uskomme. Sitä enemmän riehuivat Jumalan
sanan viholliset, jotka tahtoivat pitää maailmaa pimeydessä. Tohtori
Luther ja hänen kannattajansa joutuivat katkeran vainon alaisiksi,
häväistyiksi ja pannaan julistetuiksi. Hänet kutsuttiin keisarin,
kuningasten ja piispain eteen, mutta hän ei peruuttanut sanaakaan,
vaan vastasi heille: "Tässä minä seison enkä muuta voi; Jumala minua
auttakoon; amen!" Täytyihän niin rohkean taistelun totuuden puolesta
viimein viedä voittoon. Jumala johdatti useita ruhtinaitakin totuuden
tuntoon, ja uusi evankelinen oppi levisi yhä laajemmalle. Tätä suurta
kirkollista parannusta nimitetään _uskonpuhdistukseksi_.
Kustaa Vaasa oli ensimmäisiä, joka pani uskonpuhdistuksen toimeen
valtakunnassaan. Pian saapui Jumalan puhdas sana Lutherin oppilasten
tuomana Suomeenkin. Nuori suomalainen maisteri, _Pietari Särkilahti_,
oli opiskellut Lutherin kaupungissa Wittenbergissä ja alkoi saarnata
hänen oppiansa Turun tuomiokirkossa. Aika oli sovelias: piispa oli
kuollut, hänen pappinsa olivat neuvottomina, maassa oli sota, eikä
kenelläkään ollut aikaa estää uuden opin levittämistä.
Muissa maissa sai uskonpuhdistus vasta kovien sotien ja monien
kapinain perästä voiton. Meidän maahamme tämä uusi totuuden oppi
tuli hiljalleen ja virvoittavana kuin keväinen sade. Ei kukaan sitä
vastustanut. Eikä kuitenkaan yksikään muu kansa niin itsepintaisesti
pysy vanhoissa tavoissaan ja vanhassa uskossaan kuin Suomen kansa.
Mutta miten sai tämä uusi oppi niin hiljaisen ja rauhallisen voiton?
Ensiksikin Jumalan sanan ja Jumalan Hengen voiman vaikutuksesta, joka
taivuttaa ihmisten sydämet niinkuin vesiojat. Mutta toiseksi meidän
tulee muistaa, että melkein kaikki jumalanpalvelus tähän asti oli
toimitettu latinankielellä. Nyt alkoivat Lutherin oppilaat messuta,
saarnata ja opettaa kansan kielellä. Se sai monen sydämen heltymään.
Nyt he kuulivat Jumalan puhuvan heille heidän omalla kielellään:
nyt he tiesivät, että hän ymmärsi heidän rukouksensa. He olivat
tulleet likemmäksi taivaallista Isäänsä, joka siihen asti oli heistä
näyttänyt olevan niin kaukana, ja tuntui, kuin hän olisi astunut
taivaasta alas heidän tykönsä ja itse puhunut heille. Sanomaton
ilo täytti heidän mielensä, heissä heräsi väkevä, elävä usko ja he
ylistivät Jumalaa.