Monin paikoin maassamme on tavattu kummallisia kiviä, jotka näyttävät
ihmiskäsien muodostamilta ja ovat kaikenlaisten työkalujen näköisiä.
Niitä löydetään väliin peltomaasta, väliin turvesuosta, väliin
kivi- ja multakasoista, väliin kuivattujen järvien pohjasta. Muutamia
on nähtävästi käytetty kirveinä, toisia veitsinä, toisia talttoina,
kairoina, keihään- ja nuolenkärkinä, nuotankiveksinä ja moneen muuhun
tarkoitukseen, josta useinkin on vaikea saada selvää. Muutamia
tällaisia kiviaseita kansa on sitten tallettanut ja katsellut niitä
taikauskoisella kunnioituksella, luullen niiden olevan taivaasta
pudonneita ukkosen vaajoja ja pitäen niitä tehokkaina parantamaan
tauteja sekä suojelemaan kaikenlaisesta pahasta.
Nykyisin on koottu monia tuhansia tällaisia esineitä, sillä
tiedetään, että niitä ovat käyttäneet ihmiset, jotka eivät vielä
tunteneet metallien käyttöä. Jo ammoin, luultavasti muutamia
vuosituhansia ennen meidän ajanlaskumme alkua, siihen aikaan, jota
nimitetään _kivikaudeksi_, on sellaisia ihmisiä asunut meidän
maassamme ja monissa muissa maissa. Heidän oli tarvis veistää puusta
veneitä ja metsästysvehkeitä, mutta kun eivät tunteneet rautaa,
etsivät he jonkun kovan kiven, joka ei helposti murentunut, ja
hakkasivat tai hioivat sitä muilla kivillä, kunnes se tuli kirveen
muotoiseksi. Siihen he tekivät puusta varren, joka pistettiin
kivessä olevaan reikään tahi sidottiin kiinni sen yläpäähän, ja
näin oli kivikirves valmis. Samoin tehtiin muitakin kivikaluja
hakkaamalla ja hiomalla. Parempain puutteessa tultiin näillä
vajavaisilla työkaluilla ja aseilla toimeen, ja niitä valmistettiin
usein suurella huolella ja taidolla, niin että muutamat niistä ovat
hyvinkin siroja. Mutta kun nuo muinaisajan ihmiset oppivat tekemään
parempia työkaluja, ensin vaskesta ja sitten raudasta, hylättiin
tai unhotettiin kiviaseet, jotka silloin joutuivat tarpeettomiksi,
ja myöhemmät sukupolvet luulivat niitä taikakaluiksi. Muutamia
kivikaluja käytetään vielä tänäkin päivänä, esim. tahkoja, nuotan
kiveksiä ja kaavinkiviä, joilla karvat kaavitaan parkittavista
nahoista.
Tuiki vajanaiset ovat tiedot siitä muinaiskansasta, joka meidän
maassamme on näitä kiviaseita käyttänyt. Mutta vertailemalla
toisiinsa Suomesta ja Ruotsista löydettyjä kiviaseita on kuitenkin
tultu siihen johtopäätökseen, että jokin ruotsalais- tai
saksalaissukuinen kansa on jo siihen aikaan asunut Lounais-Suonaessa
eli länsipuolella Kymijokea, Hämeen järviä ja Ähtävänjokea.
Itä-Suomesta löydetyt kiviaseet osoittavat, että niillä seuduin
on asunut ihmisiä, jotka ovat olleet yhteydessä nykyisessä
Venäjänmaassa asustaneiden kansojen kanssa. -- Kivikauden ihmiset
olivat varmaan raakalaisia, jotka elivät metsästämisellä ja
kalastamisella ja asuskelivat vuorenrotkoissa tahi maakuopissa.
Heistä kerrotaan jylhissä vuorimaissa vielä monta satua. Heitä
sanotaan vuorenpeikoiksi, hiidenväeksi, ja mahdollista on, että juuri
nämä ovat satujen jättiläisiä. Nämä metsäläiset ja myöhemmin tulleet
kansat lienevät keskenään taistelleet henkeen ja vereen saakka
maan omistamisesta. Heikommat metsäläiset silloin puolustautuivat
viekkaudella ja väijymällä, ja senvuoksi heitä pidettiin pahoina
peikkoina. Mutta kaikkialla täytyy raakain, tietämättömien ihmisten
viimein väistyä taidokkaampien ja väkevämpien tieltä. Niin on näiden
maamme ensimmäisten villiasukastenkin käynyt. Heidän on täytynyt
paeta synkkiin erämaihin, ja he ovat sieltä vähitellen hävinneet tahi
sekaantuneet voittajiin.