Suomalaiset ja venäläiset asuvat niin lähellä toisiaan, että heidän
täytyy käydä toistensa maassa kaupoilla ja muilla asioilla. Siitä on
ollut seurauksena, että monia suomalaisia on asettunut Venäjälle ja
monta venäläistä Suomeen. Nämä venäläiset ovat tulleet kauppamiehiksi
kaupunkeihin tahi ostaneet tehtaita ja maatiloja tahi tulleet tänne
muurareiksi, puutarhureiksi ja käsityöläisiksi. Enimmin on heitä
Itä-Suomessa ja muutamin paikoin Etelä-Suomea, mutta sangen vähän
läntisissä ja pohjoisissa osissa maatamme.
Paitsi tilallisia venäläisiä on maassamme myös venäläistä sotaväkeä.
Nämä venäläiset marssivat aina jonkun ajan kuluttua pois ja toisia
tulee tilalle. Usein on heillä tässä maassa niin hyvä olla, että he,
sotapalveluksesta eron saatuaan, jäävät tänne asumaan. Tilallisia
venäläisiä ei ole Suo- messa monen monia, ja heidät luetaan maan
väestöön. Useat oppivat maan kielen ja heidän lapsensa kasvavat maan
omien lasten tavalla. Mutta kaikilla näillä venäläisillä on oma
erityinen kristinuskonsa, jota sanotaan kreikkalaisen seurakunnan
uskoksi, ja muutamissa kaupungeissa heillä on omat kirkkonsa
vahakynttilöineen, tauluineen ja pyhäinkuvineen. Viipurin läänissä
on suomalaisiakin talonpoikia, jotka esi-isiensä lailla tunnustavat
kreikkalaista uskoa.
Entisinä sota-aikoina ei tässä maassa hyvillä mielin katseltu
venäläisiä, sillä he tulivat silloin vihollisina; mutta nyt he
tulevat ystävinä, naapureina ja liittolaisina. Ja vaikka he monessa
suhteessa ovat toisenlaisia kuin tämän maan kansa ja puhuvat
keskenään omaa venäläistä kieltään, jota ei ole helppo oppia,
tulevat he hyvin toimeen maan asukkaitten kanssa. Sillä venäläiset
ovat ahkeria, ilomielisiä, hyväsopuisia ja lapsia rakastavia;
heillä on virkeämpi luonne kuin suomalaisilla, he rakastavat
soittoa ja laulavat mielellään. Heidän joukossaan on monia, jotka
säästäväisyydellään ovat tulleet rikkaiksi, ja monta, jotka ovat
tehneet hyvää köyhille. Joskus näet venäläisen sotamiehen jakavan
ison leipäkakkunsa köyhille, pitävän talonpojan lapsia polvillaan ja
laulavan heille vieraskielisiä laulujaan.
Nuo pitkät vaaleatukkaiset maakauppiaat, jotka kulkevat kylästä
kylään laukku selässä ja joita nimitetään laukkuryssiksi, eivät ole
venäläisiä, vaan karjalaisia, jotka asuvat Pohjois-Venäjällä ja
tunnustavat kreikkalaista uskoa.