Jos suomalaisia sananlaskuja on monta tuhatta, niin ei ole
arvoituksiakaan vähemmän. Kansa rakastaa suuresti tätä älykästä
ajatuksilla leikkimistä, jolla lasten ymmärrystä pienestä pitäen
totutetaan johtumaan tutusta asiasta tuntemattomaan. Senvuoksi
käytetäänkin rangaistusta sille, joka ei arvaa määrättyä lukua
arvoituksia. Kun perhe pitkinä syys- ja talvi-iltoina istuu koolla
tuvassa, on joukossa tavallisesti joku arvoitusten taitaja, joka
koettelee toisia, ja jos siinä on joku, joka ei osaa arvata kolmea
arvoitusta, niin lähetetään hänet _Hymylään_. Tämä näyttää olevan
jokin ilvepaikka, jossa joudutaan kaikenlaisen pilan alaiseksi. Koska
muutamia arvoituksia saattaa selittää monella tavalla, syntyy joskus
riita siitä, onko rangaistusta käytettävä, ja moni ilmoittaa jo
alussa, ettei hän ota lähteäkseen Hymylään vähemmältä kuin kuudelta
arvoitukselta.
Jos nyt joku ei ole osannut arvata, ja vain yksi määrästä enää uupuu,
kuiskaellaan hänestä: "Aha, joko alkaa silmät Hymylään päin kääntyä."
Kun määrä on täysi, alkaa arvuuttaja luetella kaikki ne arvoitukset,
jotka ovat jääneet arvaamatta, ja sanoo jokaisen arvoituksen jäljestä:
"Hyys, hyys, Hymylään,
kun et sitäkään tiedä!"
Rangaistuksenalainen puetaan nyt niin hullunkurisen näköiseksi
kuin mahdollista ja lähetetään Hymylään, mikä tapahtuu siten,
että hänet käsketään pois tuvasta. Sitten kerrotaan, millaisen
vastaanoton ja kestityksen hän saa Hymylässä. Hymylän lapset
käsketään katsomaan, mitä koirat haukkuvat, ja he tuovat vastauksen,
että on tulossa ryysyinen tolvana, jolla on hiiri hevosena, kissa
ajajana, rikkinäinen kapusta rekenä j.n.e. Hymylän emäntä pudottaa
säikäyksissään lieteen vasta leivotun leivän; toinen kaataa vetelän
veliinsä vieraan silmille. Tämä kun nyt tahtoo pestä silmänsä,
niin hänelle annekaan tervasanko, minkä jälkeen häntä neuvotaan
pyyhkiytymään höyhenpuolikossa, ruumenhinkalossa ja nokisiin kodan
orsiin. Hymyläiset kysyvät, mitä uutta maailmalta kuuluu, ja
kun hänellä ei ole muuta kertomista kuin nuo arvaamatta jääneet
arvoitukset, kummastelevat hymyläiset sellaista raukkaa, ja
sitten viimein luvataan hänelle ruoaksi likavettä, perunankuoria,
kalanruotoja, homehtunutta leipää ja muuta sentapaista.
Sellaisen matkakertomuksen jälkeen pidetään matkustaja takaisin
tulleena, kutsutaan tupaan ja kysytään, miten Hymylässä nykyään
voidaan. Hän kertoo sitten jotakin, mitä mieleen johtuu, esim. kuinka
siellä keitettiin puuroa kirveellä ja hakattiin puita padalla,
kuinka lehmät leipoivat leipää ja naiset olivat kytkyessä navetassa
j.n.e. Nyt hän on vapaa rangaistuksestaan, saapi palata paikallensa
seuraan ja sitten itse ruveta arvuuttelemaan toista, joka vuorostaan
saattaa tulla rangaistukseen tuomituksi, jollei voi arvata. Ei
kukaan tahtoisi mielellään lähteä Hymylään, ja kaikki koettavat
jännittää älyään sekä arvaamaan että muistamaan vanhoja arvoituksia
ja myös keksimään uusia. Vieraan ei ole niinkään helppo saada näitä
harjaantuneita arvoitusten arvaajia Hymylään; paljon helpommin hän
voipi itse saada kunnian päästä sinne. (Elias Lönnrotin mukaan.)
Seuraavat arvoitukset olkoot tässä näytteenä:
1. Kultaa kujaset täynnä,
hopeata tanhuaiset,
eik' ole omistajata?
2. Kädetön, jalaton,
seinää nousee,
kiukaalle pääsee?
3. Aitta alla, mylly päällä,
tihku viita myllyn päällä?
4. Akka loukossa,
sata hammasta suussa,
puree eikä niele?
5. Ei huku vedessä,
ei pala tulessa,
eikä mahdu maan rakoon?
6. Elää maailman alusta maailman loppuun asti,
ei koskaan viidettä viikkoa näe?
7. Lahdet kaidat, niemet pitkät,
kalliot nenässä nienten?