64. Päiviön suku.

Päldojärv-nimisessä kylässä asui kauan aikaa sitten rikas

lappalainen, nimeltä Päiviö. Hänellä oli niin monta puroa, että

hän tarvitsi 30 renkiä ja 30 piikaa niitä varioimaan; mutta

hopea-aarteensa hän kätki maahan. Lappalaiset palvoivat siihen aikaan

kummallisia puita ja kiviä, joita nimittivät seidoiksi. Kun porot

kerran kuolivat tautiin, lähti Päiviö poikineen epäjumalan, seidan,

tykö, kaunisti sen kuusenhavuilla ja uhrasi poroja sen kunniaksi,

rukoillen siltä apua. Päivän odotti Päiviö poikineen turhaan merkkiä

siitä, oliko epäjumala kuullut heidän rukouksensa. Silloin he

nousivat, kantoivat kuivia puita seidan ympärille ja polttivat sen.

Kylän pakana-asukkaat tästä kovin pahastuivat ja tahtoivat tappaa

Päiviön, mutta hän vastasi heille Gideonin sanoilla: "Jos hän on

Jumala, niin kostakoon itse!" Päiviö tuli perheineen kristityksi ja

lähetti poikansa Vuolabban Inarin kylään hävittämään kaikki siellä

olevat seidat.

Päiviö oli väkevä sotasankari, mutta hänen kolme poikaansa tulivat

vielä mainiommiksi. _Vuolabba_ (Olavi) oli väkevimmän nimi. Hän oli

niin nopea, että juoksussa saavutti peuran, tavoitti hännästä kiinni

kiitävän suden ja löi sen murskaksi kallioon. Isoa venettään hän

kantoi yksinään olallaan, ja kivet, joita eivät jättiläiset jaksaneet

nostaa, hän kantoi helposti paikoilleen. Siihen aikaan oli Venäjän

karjalaisilla tapana käydä hävitysretkillä Lapissa. Vuolabba kantoi

suunnattoman suuren hirren tunturille telttansa yläpuolelle ja sai

karjalaiset uskomaan, että hänen kolmivuotias poikansa oli sen siihen

kantanut. Silloin ei kukaan uskaltanut häntä ahdistaa.

Päiviön toisen pojan nimi oli _Iisakki_. Hän oli niin tarkka

jousimies, että ampui harrin, kun tämä koskessa hypähti ylös

vedestä. Iisakkikin kävi sotaa Venäjän karjalaisia vastaan. Näiden

johtajana oli päällikkö, joka oli kiireestä kantapäähän puettuna

vaskivarustuksiin ja niin kankea, ettei itse voinut syödessään viedä

haarukkaa suuhunsa, vaan palvelijan piti häntä syöttää. Iisakki oli

kauan väijynyt tuota päällikköä ja survaisi sellaisen aterian aikana

kahvelin päällikön kurkkuun.

Päiviön kolmannen pojan nimi oli _Juhani_, ja hän oli niitä mahtavia

noitia, joita ei nyt enää synny maailmaan. Hänkin kävi karjalaisia

vastaan sotaa ja käytti heitä vastaan hirmuisia taikakeinojaan.

Kerran he saivat hänet kiinni ja pakottivat hänet opastamaan heitä

yöllä tunturin poikki. Pallastunturilla oli hyvin jyrkkä kohta.

Siinä Juhani loitsi niin, että karjalaiset kuulivat kellojen soivan

ja näkivät tulien loistavan kylästä jyrkänteen alapuolelta. Juhana

kehoitti nyt opastettaviaan seuraamaan ihan hänen jäljessään, kun

hän heille näytti tietä tulisoihdulla. Samassa hän viskasi soihdun

jyrkänteestä alas, mutta itse sai jalalleen sijan vuorenkolossa.

Karjalaiset tulivat suksillaan täyttä vauhtia syöksyen tulisoihdun

perästä ja hävisivät näin kaikki pimeään syvyyteen.

Maamme kirja · 第 73 / 225 题