Matti Aho meni karjaansa katsomaan. Oli maaliskuun aika
kevättalvella, ja aurinko paistoi sulavaan lumeen, mutta karja
oli pimeässä navetassa, sillä pienet ikkuna-aukot olivat lämpimän
säilyttämiseksi heinillä tukitut, ja valoa pääsi sisään ainoastaan
ovesta. Eikä siellä juuri puhdastakaan ollut; lehmät makasivat kurjan
näköisinä pahnoillaan ja olivat nähneet nälkää niin kauan, etteivät
jalat niitä enää hevin kannattaneet.
-- "Huonolla kannalla on karja, lehmät eivät enää lainkaan lypsä",
sanoi Matti Aho. "Se on tuon rappeutuneen navetan syy; täytyy ruveta
rakentamaan uutta."
Matti Aho rakensi uuden navetan, yhtä pimeän ja ikävän kuin
entinenkin. Hän piti lehmät nälkäisinä, kuten ennenkin, eikä
ymmärtänyt minkätähden ne eivät lypsäneet.
"Voista maksetaan nykyään hyvä hinta", arveli Ahon vaimo, "meidän
täytyy antaa lehmille parempaa ruokaa ja enemmän juomaa".
Matti Aho mietti asiaa ja päätti seurata vaimonsa neuvoa. Lehmät
alkoivat lypsää paremmin, mutta Anttilan talon lehmät lypsivät
kuitenkin pari litraa enemmän päivässä. Tätä ei Ahon ukko taas
ymmärtänyt, ja hän meni Anttilan emännältä kysymään, mikä siihen
lienee syynä. "Minun lehmäni saavat yhtä hyvää ruokaa kuin teidän",
sanoi hän, "niiden on lämmin ja hyvä olla; miksi eivät lypsä yhtä
paljon kuin teidän lehmät?"
-- "Siksi, että ne ovat pimeässä ja siivottomuudessa", vastasi
Anttilan emäntä, joka on ymmärtäväinen eukko. "Meidän lehmämme
asuvat kuin rouvat: niillä on siistiä ja puhdasta, ne saavat valoa
oikeista ikkunoista, niin että voivat nähdä toinen toisensa, ja
lehmät rakastavat seuraa. Eihän polttiainenkaan maassa kasva ilman
auringonvaloa, mitenkä sitten eläimet viihtyisivät pimeässä! Ja
kun ne syksyllä viedään viheriäisestä metsästä sellaiseen pimeään
vankeuteen ja epäraittiiseen ilmaan, kuinka luulette niiden siellä
menestyvän koko pitkän talven! Minä hoidan eläimiä hyvin niiden
itsensä vuoksi ja siksi, että ne ovat Jumalan luomia, joita emme saa
pahoin pidellä. Mutta teen sen myöskin saadakseni niistä hyötyä. Hyvä
hoito tuottaa aina hintansa."
-- "Niinpä niin", arveli Matti Aho, "voi on tätä nykyä hyvässä
hinnassa; minäpä seuraan neuvoanne".