Suomessa nähdään usein tupakantaimia, punasipulia, sikuria ja kukkia
istutettuina pieneen tarhaan talonpojan tuvan viereen. Kun sellaisia
pieniä istutuksia huolellisesti hoidetaan, saadaan niistä vähillä
kuluilla hyötyä ja kaunistusta. Köyhinkin torppari voisi ruokaansa
parantaa pavuilla ja kaalilla. Pienimmänkin mökin voisi kaunistaa
ihanilla kukilla. Jos rikkailla on suuria ja kalliita kasvitarhoja,
miksi ei köyhillä saattaisi olla iloa pienestä istutuksesta! Luonto
ei tee vähintäkään erotusta; aurinko paistaa, sade kastelee ja maa
kasvattaa yhtäläisesti kaikille. Erotus on siinä, miten kasveja
hoidetaan.
Sillä kasvi on elävä olento. Se kyllä ei voi, kuten eläimet, vapaasti
liikkua ja etsiä ravintoansa etäämmältä, Se ei voi tieltä paeta, kun
jokin vaara sitä uhkaa, eikä rukoilla armoa vahingoittajaltaan. Mutta
kasvi on hyvin herkkä tuntemaan hyvän ja huonon hoidon. Jos annamme
sille suojaisen paikan, sopivan maanlaadun, valoa, lämmintä ja vettä,
niin näemme, kuinka hyvästi se menestyy.
Sellaiset kasvit, jotka ovat toisesta kotipaikasta meidän maahan
muutettuja, ovat senjohdosta tulleet aremmiksi ja tarvitsevat
hellempää hoitoa. Ei kukaan hoida metsän koivua eikä vattupensasta
eikä mansikantainta, ja kuitenkin ne menestyvät, mutta muutappa ne
taloosi, niin heti näet, miten huolellisesti ne pitää istuttaa,
jotteivät kuolisi. Jos siis oman maan kasvit muutettaissa vaativat
niin paljon hoitoa, kuinka hyvin sitten pitääkään hoitaa ulkomaan
kasveja, jotka ovat toisesta ilmanalasta kotoisin! Hedelmäpuut,
maustekasvit, ulkomaankukat ovat meille jokapäiväisenä esimerkkinä.
Mutta viatonta ja hauskaa huvitusta on tällä tavoin ikäänkuin
kesyttää luonnonvoimia, ja jos hyvin siinä menettelet, voit jalostaa
monta kasvia niin, että hedelmät, marjat ja kukat tulevat viljeltyinä
isommiksi, paremmiksi, kauniimmiksi kuin mitä ne alkutilassaan
ovat. Tämä vaikuttaa vuorostaan hyvää ihmiseen: hänen tapojansa
sieventää jokapäiväinen seurusteleminen kaunisten ja hyödyllisten
luonnonesineiden parissa. Jos näet pienen, hyvästi hoidetun
kasvitarhan, niin ajattelet: tuossa talossa on hyvä järjestys; tai
jos näet kukkia köyhän mökin ikkunassa, niin tiedät siinä asuvan
hyviä ihmisiä. Raa'at ja ilkeät ihmiset eivät rakasta kukkia. Laiskat
ja huolettomat eivät kasvitarhoista välitä. Ihmisen luonne kuvastuu
koko hänen ympäristöstänsä. Hän on luomakunnan kruunu, ja missä
tahansa hän maailmassa asuukin, painaa hän leimansa siihen maahan,
jota hän polkee.