"Tee siis niin, kuin hän teki!" sanoi äiti. "Joko maata kynnät tai
merellä purjehdit tai käsilläsi työtä teet tai taloutta hoidat
tai tiedoilla hyödytät tai jollakin muulla kunniallisella tavalla
leipäsi ansaitset, niin katso, että teet hedelmälliseksi sen, mikä
ennen oli autiota! Katso, että jälkeesi jätät jotakin parempaa kuin
se, minkä itse sait haltuusi! Kun näin teet, niin teet työtä maasi
hyödyksi. Ei mikään työ ole niin vähäarvoista, ettei se Jumalalle
kelpaisi tai isänmaata hyödyttäisi. Mutta se on tehtävä rakkaudella
ja uskollisella ahkeruudella. Kun hyvä työntekijä kuolee ja hänen
nimensä unohtuu, jäävät hänen työnsä hedelmät hänen jälkeensä.
Kaikki, mikä hyvänä ja hyödyllisenä nyt meitä ilahduttaa ja
hyödyttää, on tulos monien tuhansien ennen meitä eläneiden työstä. Me
siunaamme heitä, tuntemattomissa haudoissaan makaavia. Mutta ahnas
työntekijä ei jätä jälkeensä mitään. Hän on tehnyt työtä omaksi
voitokseen eikä kuitenkaan voi ottaa saavutuksiansa mukanaan hautaan.
Mitä varten hän on elänyt?"