toinen, -- eikö hänkin ole sinun poikasi? Ja hän on samalla minun,
huomaa se! (Katsoo varkain pitkin kuvariviä.)
Niin hurjina kuin tänä yönä en ole vielä koskaan heitä nähnyt. He
seuraavat silmillään minua, minne menenkin. (Polkee jalkaansa
permantoon.) Mutta minä en tahdo sitä! Minä tahdon rauhaa talossani!
(Alkaa kääntää kaikkia kuvia seinään päin.) Niin, vaikkapa olisit itse
pyhä Neitsyt Maaria -- --. Luuletko sinä, että siihen *nyt* on aikaa?
Miksi sinä et koskaan kuullut rukouksiani, vaikka minä niin palavasti
pyysin takaisin lastani? Miksi? Siksi, että Wittenbergin munkki on
oikeassa: ei ole välittäjää ihmisten ja Jumalan välillä!
(Hengittää raskaasti ja jatkaa yhä kiihtyvällä hurjuudella.) On sangen
hyvä, että olen nyt siitä selvillä. Kukaan ei nähnyt, mitä tuolla
tapahtui. Ei ole ketään, joka todistaa minua vastaan. (Levittää yhtäkkiä
kätensä ja kuiskaa.)
Minun poikani! Rakastettu lapseni! Tule luokseni! Tässä minä olen! --
Hst! Sanonpa sinulle jotain. Minä olen vihattu tuolla ylhäällä, tähtien
takana, -- siksi, että synnytin sinut maailmaan. Minut oli määrätty
kantamaan Herran Jumalan lippua maassa. Mutta minä kuljin omaa tietäni.
Siksi minun on täytynyt kärsiä niin paljon ja kauan.
BJÖRN
(tulee huoneesta vasemmalta).
Rouva, minun täytyy ilmoittaa -- -- -- hyvä Jumala, -- -- mitä tämä on?
INGER-ROUVA
(on noussut ritarisalin pääistuimelle, joka on seinämällä oikealla).
Vaiti; hiljaa! Minä olen kuninkaan äiti. He ovat valinneet minun poikani
kuninkaaksi. Otti kovalle, ennenkuin niin pitkälle päästiin; -- sillä
itse mahtavinta vastaan sain minä taistella.
NILS LYKKE
(tulee hengästyneenä sisään oikealta).
Hän on pelastettu! Sain Jens Bjelkeltä lupauksen. Inger-rouva, --
tietkää, että -- --
INGER-ROUVA.
Hiljaa, sanon minä! Katsokaa, mikä ihmistungos.
(Kuolinvirsi kuuluu huoneesta vasemmalta.)
Nyt tulee kruunaussaatto. Mikä kansan paljous! Kaikki kumartuvat
kuninkaan äidin edessä. Niin, niin; hän onkin taistellut poikansa
puolesta, -- niin, että sai siitä veriset kädet. -- Missä ovat
tyttäreni? En näe heitä.
NILS LYKKE.
Kristuksen pyhä veri -- mitä täällä on tapahtunut?
INGER-ROUVA.
Tyttäreni; -- minun kauniit tyttäreni! Minulla ei ole yhtään tytärtä
enää. Minulla oli vielä yksi, ja hänet kadotin, kun hän aikoi
morsiusvuoteeseen. (Kuiskaten.) Lucia oli jo siinä, ruumiina. Ei ollut
tilaa kahdelle.
NILS LYKKE.
Oih, niin on siis käynyt! Herran kosto on minua kohdannut.
INGER-ROUVA.
Näettekö hänet? Katsokaa! Tuolla on kuningas. Hän on Inger Gyldenlöven
poika! Minä tunnen hänet kruunusta ja Sten Sturen sormuksesta, joka
hänellä on povella. -- Kuulkaa, kuinka riemu raikuu. Hän lähenee! Kohta
saan sulkea hänet syliini! Ha, ha, kuka voittaa, Jumala vai minä?
(Huovit kantavat sisään ruumisarkkua.)
INGER-ROUVA
(puristaa päätänsä ja huutaa).
Ruumis! (Kuiskaten.) Hyi; se on ilkeää unta! (Vaipuu istuimellaan
kumaraan.)
JENS BJELKE
(joka on tullut sisään oikealta, pysähtyy ja huutaa hämmästyneenä).
Kuollut! Kumminkin siis --
ERÄS HUOVEISTA.
Itse hän --
JENS BJELKE
(vilkaisten _Nils Lykkeen_).
Hän itse --
NILS LYKKE.
Hst!
INGER-ROUVA
(heikosti ja ympäri päänsä miettien)
Niin, oikein; -- nyt minä sen muistan.
JENS BJELKE
(huoveille).
Laskekaa ruumis maahan. Se ei ole kreivi Sture.
ERÄS HUOVEISTA.
Anteeksi, herra ritari; -- mutta tämä sormus, joka hänellä oli kaulassa
--
NILS LYKKE
(tarttuu häntä käsivarteen).
Ole vaiti, sinä!
INGER-ROUVA
(ponnahtaa ylös).
Sormus? Sormus?
(Rientää ja tempaa sen käteensä)
Sten Sturen sormus. (Huutaen.) Oo, Jeesus Kristus -- minun poikani.
(Heittäytyy ruumisarkulle.)
HUOVIT.
Hänen poikansa?
JENS BJELKE
(samall'aikaa).
Inger Gyldenlöven poika?
NILS LYKKE
Niin se on.
JENS BJELKE.
Mutta miksi te ette minulle sanonut -- --?
BJÖRN
(joka koettaa nostaa _Inger-rouvaa_ ylös).
Auttakaa, auttakaa! Inger-rouva, -- mitä te tahdotte?
INGER-ROUVA
(heikolla äänellä, kohottautuen puolittain).
Mitä tahdon --? Arkku lisää. Hauta lapseni luona -- -- --
(Hän vaipuu jälleen voimattomana ruumisarkulle. _Nils Lykke_ poistuu
kiireesti oikealle. Muut läsnäolijat ovat kaikki tyrmistyksissään.)