_A.B--:lle ja muille Toimikunnan jäsenille_, -- Teidän arvoisa
kirjoituksenne tältä aamulta on edessäni, ilmoittaen minulle, että
Verdenton'in ja sen ympäristön kokoontuneet asukkaat ovat valinneet
teidät toimikunnaksi, jonka tulee hankkia tietoa siitä, olenko minä
kirjoittanut erään jossakin Pohjan Journalissa julkaistun kirjeen,
jonka he tahtovat ottaa tarkastettavaksi ja tuomittavaksi.
Vastaukseksi tahdon ilmoittaa, että olen lukenut sen kirjoituksen,
jota tarkoitatte; että kirjoitin tuon kirjeen semmoisena, kuin se
julkaistiin, ja että parhaan tietoni ja uskoni mukaan aivan
epäilemättä uudestaan vakuutan sen sisältöä oikeaksi. Minä en
täydellisesti ymmärrä, mitä minulta pyydetään; mutta koska aina
olen taipusa ja kovasti halullinen tyydyttämään naapureitani
ilmoittamalla mielipiteitäni ja niitä perusteita, jotka minulla
ehkä on, suonette, minä olen varma siitä, minulle anteeksi, jos
katson soveliaaksi antaa teille jotakin enemmän, kuin vaan suoran
vastauksen kysymykseenne.
Minua melkoisesti kummastuttaa, että tämmöinen kysymys asetetaan
minulle, vieläpä tällä juhlallisella tavalla. Minä en huomaa mitään
tuossa kirjeessä, jota en ole toistanut ja vakuuttanut monta
monituista kertaa yksityisissä keskusteluissa ja useasti julkisissa
tiloissa. Kirjeenne sisällyksestä näkyy kuitenkin, että mikä erittäin
herättää hyvien naapurieni mielipahaa, ja mitä, niinkuin minulle
ilmoitetaan, ennen kaikkia moitittiin eilisessä kokouksessa, on se
arveluni, että tuhat väkivallan työtä on harjotettu tässä kongressin
vaalipiirissä. Mitä tähän tulee, sallikaat minun muistuttaa, että
minä olen täydellisesti vakuutettu siitä, että tämä lasku on
kerrallaan liian alhainen. Koska minua ei päästetä Klan'in salaisiin
arkistoihin, minulla tietysti ei ole tätä nykyä mitään keinoa, millä
näyttää tätä arveluani todeksi. Teidän tulee huomata, että laskuuni
on otettu kaikki ne laittomat työt, joita aseelliset ja järjestetyt
joukot valepuvussa ovat tehneet. Tunkeminen taloihin ja tiloille,
asuntojen saartaminen uhkauksilla asukkaita vastaan; aseitten
takavarikkoon ottaminen ja hävittäminen taikka anastaminen; miesten,
vaimojen ja lasten laahaaminen heidän kodistaan taikka pakoon
ajaminen; miesten ja vaimojen sitominen, suusta kapuloitseminen ja
piekseminen; ampuminen erityisiä henkilöitä kohden taikka umpimähkään
asuttuihin huoneisin; miesten ja vaimojen silpoaminen niin hirveällä
ja raa'alla tavalla, ettei sitä käy tässä kertominen; kartanoitten
polttaminen; karjan hukuttaminen; yön saattaminen kammoksuttavaksi
rauhallisille kansalaisille monen ja mietityn murhan aaveentapaisen
kauhun kautta -- kaikki nämät kuuluvat 'väkivallan töitten' julmaan
lukuun. Minulla on syytä luulla, että suurinta osaa näistä teoista
uhrit itse huolellisesti salaisivat, jolleivät ne olisi niin vaikeata
laatua, että salaaminen käy mahdottomaksi, sillä heille aina uhataan
ankarampaa rangaistusta, jos valituksia tehdään. Minä tiedän monta
esimerkkiä, kuinka eri osista tätä maakuntaa miehiä on tullut minun
luokseni saadaksensa lailta korvausta, mutta kuinka he, kun heille on
selitetty, ettei sitä voi saada, ovat pyytäneet minua olemaan asiasta
puhumatta, etteivät joutuisi hengellänsä maksamaan siitä, että olivat
asian ilmoittaneet.
Minä tiedän, gentlemanit, että useat niistä, joita luetaan 'meidän
parhaiksi kansalaisiksemme', ovat ennen väittäneet ja ehkä vielä
nytkin, että nämät asiat eivät ansaitse mitään suurempaa huomiota;
ja minun täytyy tunnustaa, että olen aina luullut semmoisilla
henkilöillä olevan erityisen tiedon noista rikoksista, johon päästi
ainoastaan salainen yhteys niitten harjottajien kanssa. Te voitte
itse, gentlemanit, todistaa, etten ole laiminlyönyt mitään soveliasta
tilaisuutta ilmoittaa näitä tekoja ja varoittaa sekä niitten
toimittajia että yhteiskuntaa kokonaisuudessaan, että semmoinen
hirveä petomaisuus, semmoinen inhimillisen oikeuden ja inhimillisen
elämän ylenkatsominen varmaan kantavat jotakin katkeraa hedelmää
läheisessä tulevaisuudessa. Että minä olin oikeassa, todistakoon
tuo kaikkein kauheimmilleen kohonnut tahallinen ja pelkurimainen
petomaisuus, jonka näkymöinä teidän katunne taannoin olivat! Sitä
todistakoon Oikeuden Temppeli eräässä likeisessä maakunnassa, joka
tahrattiin kurjalla kavaluudella ja kylmäverisellä hankkeella
murhatun virkamiehen verellä!
Todistukset arveluni oikeudesta karttuvat joka päivä ja vakuuttavat
kaikkein uskottomimmille, ettei laskuni edes saavuta kauheata
todellisuutta. Ja kuitenkin tahdotte tietää, pidänkö yhä kiinni
tästä arvelustani! Minä olen ymmällä, kuinka tulee käsittää tätä
pyyntöä. Se näyttää liian päättömältä ollaksensa totinen, ja liian
kohteliaalta ollaksensa uhkaus. Jos luultiin, että äskeiset tapaukset
taikka eilis-illan kokous olisivat niin pelottaneet eli
huolestuttaneet minua, että nyt olisin taipusa peruuttamaan
väitökseni sillä hinnalla, että pääsisin kaikesta edesvastauksesta,
niin erehdyttiin. Minä lausuin siinä kirjeessä, johon olette
kääntäneet huomionne, sen ajatuksen, että minä milloin hyvänsä
voisin joutua saman kohtalon alaiseksi, kuin John Walters. Vaikka
teidän pyyntönne vahvistaa tätä ajatustani, minä yhä toistan
väitökseni ja toivon, että minulla olisi kylläksi miehuutta tehdä
sitä, vaikkapa sillä lausuisin kuolemantuomioni, joka hyvin voisi
tapahtua, koska ei sovi katsoa ketään semmoista miestä salamurhasta
turvatuksi, joka on saattanut itsensä vastenmieliseksi tälle
kristittyjen Thugs'ien joukolle.
Nämät näkö-alat edessäni olen tehnyt ja aion vastakin tehdä kaikki,
mitä voin, kääntääkseni hallituksen huomiota ja vaikutusta tähän
hirveään vammaan.
Ja nyt, gentlemanit, koska olen vastannut teidän kysymyksiinne näin
täydellisesti, sallitteko minun omaksi tiedokseni asettaa teille pari
kolme samanlaista? Jos 'tämän maakunnan kelpo asukkaat' ovat niin
halukkaat näyttämään censorin roolia, mikseivät ole saavuttaneet
mitään sanoja yhteiseen vastalauseesen niitä väkivallan töitä
vastaan, joita valepukuiset konnajoukot ovat toimittaneet tässä
maakunnassa? Jo on toista vuotta aivan 'Verdenton'in ja sen
ympäristön kansan' silmien edessä vähä väliin jokainen kansalaisen
oikeus tullut loukatuksi naamioitettujen rosvokuntien kautta; vaan
kuitenkin he ovat antaneet tämän tapahtua ilman 'tarkastusta' taikka
'tuomiota'. Muutamia mitä kamalimpia tuhotöitä, joista olkoonpa
vaikka tämän nyky-ajankin barbarilaisuuden vuosikirjat voivat kertoa,
tehtiin juuri tässä maakunnassa; vaan eipä kuitenkaan yhtäkään
ainoata moitteen sanaa kuulunut 'Verdenton'in ja sen ympäristön
kansan' suusta. Ei mitään osan-oton kokousta, ei mitään suuttumuksen
lausuntoa, ei mitään kauhistuksen ilmoitusta lähde 'Verdenton'in ja
sen ympäristön kansan' puolelta. Heillä ei ole mitään 'velvollisuutta
isänmaata kohtaan' suoritettavana, kun miehiä ruoskitaan, vaimoja
piestään melkein mähyksi (myöskin valkoisia vaimoja), lapsia
pelotetaan heikkopäisiksi ja muita ylläkön töitä tehdään
kansalaisille, jotka 'Jumalan ja valtion rauhassa' asuvat aivan
tämän maakunnan rajojen sisäpuolella. Mutta tuskin ehtii joku näihin
summattomiin ilkitöihin päästämään yhtä varoituksen huutoa, yhtä avun
huokausta, yhtä vastalausetta, pusertuneena ulos itse hänen
sielustansa niitten lukuisuuden ja julmuuden tähden, kuin jo
'Verdenton'in ja sen ympäristön kansalla' on velvollisuuksia
isänmaata kohtaan eikä se voi antaa tämmöisen huudon jäädä ilman
'tarkastusta' ja 'tuomiotä'. Suomituilla ja silvotuilla uhreilla ei
ollut mitään oikeutta heidän myötätuntoisuuteensa; mutta ne
naamioitetut ja valepukuiset uskalikot ja salamurhaajat, jotka
toimittivat nuot kauheat veriset työt -- ah! --
'Huolella _heitä_ hoitele,
Hellien _heitä_ kohtele'.
Jokainen, joka lujemmin, kuin kuiskaten puhuu näistä rikoksista,
on 'tarkastettava ja tuomittava'. Ah, 'Verdenton'in ja sen ympäristön
kansa', vaikka minä varsin suuresti kunnioitan monta teistä, minun
täytyy 'kummastuksella ja mielipahalla' sanoa, että monen teidän
käytöksellänne tässä asiassa on semmoinen haju, jota epäilen
nimittämästä!
Velvollisuus on hyvä asia, gentlemanit. Pahan tarkastaminen ja
tuomitseminen, huonouden moittiminen on niin jalo ave, että
liiallistakin intoa sen harjottamisessa sopii antaa anteeksi taikka
ihmetellä. _Amor patriae_[91] on niin kunniakas asia, että runoiliat
sen ylistystä kaikkina aikoina laulavat. Mutta minä olen kuullut,
gentlemanit, että arvokkaita leimoja joskus painetaan vääristettyyn
tavaraan. Velvollisuus on välisti vaan kunnottoman tarkoituksen
verhona; huonouden moittiminen ainoastaan se pölypilvi, jonka vääryys
nostaa pakoansa peittääkseen; ja _amor patriae_ -- noh, sillä on
erilaiset kasvot: 'toisinaan hyvän kuningatar Bess'in[92] muoto,
toisinaan Verisen Marian. Löytyy ihan lähellä muutamia rumia
tosi-asioita ja siitä olisi hyötyä teille, jos tähän aikaan
ottaisitte niitä ajatellaksenne.
Älkäät niin tätä ymmärtäkö, että näillä muistutuksilla tarkoittaisin
kaikkea 'Verdenton'in ja sen ympäristön kansaa'. Muutamat heistä ovat
aivan alusta astuneet esiin ja ilmoittaneet noita väkivallan töitä;
mutta heitä on kuitenkin harvassa.
Surkutellen sekä niitä tapauksia, jotka alkuansa aikaan saivat minun
kirjeeni ja ovat tehneet valtiostamme oikein kauhujen kasvi-lavan,
että myöskin sitä menetystapaa, jota 'Verdenton'in ja sen ympäristön
kansa' on katsonut soveliaaksi noudattaa niitten suhteen,