_Rakas Sir_, -- Teidän kirjeenne, joka tuli vastaukseksi minun
kirjeeseni tämän kuun viidenneltä päivältä, johdattaa äsken
menneitä aikoja hyvin vilkkaasti mieleeni. Minun täytyy kukaties
myöntää oikeaksi teidän arvelunne, että Kansallishallitus ei
voi sekaantua asiaan muutamia federaalisen republiikimme
_traditioneja_[84] loukkaamatta, mutta _ei_ sen perus-aatteita,
eikä suinkaan sen henkeä.
Muistettava on, että nämät valtiot jälleen _henkiin herätettyinä_
-- ei, jälleen _järjestettyinä_ -- ovat pelkkiä kansallisvoiman
luomia. Meidän lainsäätäjät ja teoreetikot[85] ovat tuumitellen
ja viisastellen päässeet semmoiseen päätökseen, että, kosk'ei
minkään säilyvän oikeuden perustalla saa luopua Unionista taikka
Unionia hajoittaa, ei myöskään voi näitä valtioita hävittää.
Tyhjäntäpöisen otaksumisen kautta pidetään varmana, että Georgia
oli _Unionin valtio_ juuri sinä aikana, jona vihollismielinen
hallitus asetettiin sinne, jona tämä hallitsi joka jalkaa sen alasta,
vaati uskollisuutta ja veroa jokaiselta sen asukkaalta ja antoi
osansa Yhdysvaltojen aseelliseen vastustamiseen.
Tämä on puoli-oppineen tylsä keikki. Kapinan toimi, kun se sen verran
menestyy, että se kukistaa yhden tämän Unionin valtion ja asettaa
vihollismielisen hallituksen sen sijaan, _hävittää_ tämän valtion.
Pettävä kohta on siinä, että käytetään 'valtion' sanaa sen
alkuperäisessä eli kansainvälisessä merkityksessä yhdestä
kansakuntamme ala-republiikeista. 'Valtio' tässä merkityksessä on
yksinkertaisesti (1) erityinen alue, (2) jossa järjestetty
yhteiskunta asuu, (3) yhdistettynä oman hallituksen alla. Jos
tätä voisi ilman mitään muuta muodostusta sovittaa johonkin
meidän valtioistamme, olisi tuo päätös ehkä oikea. Mutta jos
mielii tarkoin määrittää yhtä _meidän_ valtiotamme, täytyy
lisätä yksi uusi aines, nimittäin (4), jolla on muutamat erityiset
ja tyystisti rajoitetut suhteet muihin valtioihimme ja Amerikan
_Yhdysvaltojen_ Kansallishallitukseen.
Tämän viimeisen aineksen kapina hävitti ja sen kautta _teki valtion
tyhjäksi_. Kaikki muut Amerikalaisen Unionin valtion ainekset jäivät
jälelle, paitsi tämä valtiollinen suhde Unioniin; mutta tämä on
juuri se aines, joka on yhtä tarpeellinen valtion olemiselle, kuin
henki elämälle. Se se on, joka eroittaa yhden _Unionin valtion_
kaikista muista maailman järjestetyistä yhteiskunnista, joilla
valtion nimi on. Teillä saattaa olla kaikki muut ainekset, paitsi
tämä, mutta silloin teillä ei ole mikään _valtio_ siinä
merkityksessä, kuin me käytämme tätä sanaa, vaan ainoastaan tyhjä
luuranko, hengetön ruumis. Se on tämä aines, jonka _uudestaan
rakentaminen_ tuotti takaisin. Se on tämä aines, joka on Yhteisen
Hallituksen tarkastuksen alla ja joka välttämättömästi on semmoisena
pidettävä ja arvosteltava, taikka uudestaan rakentaminen oli selvä
ja julkinen anastus.
Teidän mielestänne tämä on hämmästyttävä oppi; mutta jollei se ole
oikea, silloin sekä kansakunta että Etelän uskolliset alamaiset
ovat mitä vaarallisimmassa dilemmassa. Lienee luvatonta edes
otaksuakaan, että se uudestaan rakentamisen tuuma, joka valittiin,
ei ollut aivan täydellinen; mutta jos keskustelun vuoksi päätämme
sanoa sitä mahdottomaksi panna toimeen ja saamattomaksi, silloin
sen väittämis-tavan mukaan, jota te noudatatte, ei löydy mitään
parannus-keinoa. Miten puu kaatui, kun valtio Kongressin toimesta
laskettiin entiseen asemaansa, siten sen täytyy maata ijän loppuun
saakka. Se on niinkuin avioliitto -- sopimus, jota ei toinen puoli
eikä edes molemmat saa rikkoa, yhdistys, jota ei mikään viha voi
koskaan heikontaa eikä hävittää. Jos niin on laita, niin te olette
oikeassa, ja meidän vetoamisemme apuun on enemmän kuin turha.
Mutta jos tuossa otaksumisessa olisi perää, kuinka suuri oli niitten
rikos, jotka heittivät Etelän köyhälle, taitamattomalle mustalle
kansalle, niille harvoille kokemattomille ja tavallisesti alhaisille
Unionin ystäville ja vielä harvemmille Pohjan miehille, jotka
olivat asettaneet teitänsä tähän maan-osaan, sen tehtävän, sen
Herkuleen-tapaisen ja mahdottoman tehtävän -- että rakentaisivat
itseänsä hallitsevia valtioita, jotka vakuuttaisivat ja varjelisivat
kaikkien oikeuksia sekä levollisesti ja iloisesti taipuisivat
laillisten enemmistöjen valtikan alle!
Tarpeellista on muistaa, että kehoitus ja pakoitus uudestaan
rakentamiseen tuli Pohjasta -- ei Pohjan _kansan_, vaan sen
_poliitikkojen_ puolelta. Se pantiin täytäntöön, ei sen vuoksi,
että yhteiskunta täällä olisi ollut kypsynyt sen toimiin, vaan
poliitillisen voiton ja puolue-vallan saavuttamisen tähden. Minä
en moiti tätä syytä; se on juuri se asia, joka tavallisesti tekee
puolueitten hallinnon turvalliseksi. Minä viittaan siihen ainoastaan
osottaakseni, että me Eteläläiset, alkuperäiset tai muualla
syntyneet, emme ole edesvastauksessa niistä vaaroista, jotka nyt
uhkaavat sitä työtä, jolle kerta lausuttiin tuo hyväksyvä mahtisana:
'se on tehty!' Kun ennustimme tappiota, niinkuin useat meistä
tekivät, niin meitä pilkattiin, niinkuin tyhmiä lapsia; ja kun nyt
ilmoitamme selvän tappion, niin meitä kohtaa äreä kärsimättömyys ja
meitä käsketään pitämään huolta itsestämme.
Teidän, jotka turvallisesti ja mukavasti istutte nojatuoleissanne
Capitolium'in domin[86] varjossa, on kyllä hyvä puhua, kuinka meidän
tulee saattaa arvomme tunnustetuksi, suojella itseämme ja kostaa
vainoajillemme. Joko te ette ole käsittäneet meidän tilaamme taikka
tahdotte pilkata meidän onnettomuuttamme.
Vastustus, minä tarkoitan semmoista vastustusta, joka vaikuttaisi
jotakin, on melkein mahdoton. Ensiksi on aina kovasti suuri voima
koottu yhtä ainoata henkilöä vastaan. Se ei ole mikään kaduilla
melskaava roisto-joukko, paitsi kerääntyneen voiman ja luvun suhteen.
Kaikki on edeltäpäin tuumittu ja järjestetty. Hiipien käydään otuksen
kimppuun. Se, joka vastustaa, vastustaa aivan turhaan. Olkoon, että
hän hurjasti päättää heittää henkensä; mutta hän ei voi saada aikaan
mitään muuta, kuin että hän mennessään vie toisen muassaan, ja sekin
on sangen epätietoista. Teidän täytyy muistaa, että hyökkäys tehdään
ainoastaan yöllä, että se tapahtuu aivan äkki-arvaamatta ja että sitä
toimittaa semmoinen voima, jonka luku herättää kauhua. Tätä kauhua
aina kartuttaa heidän fantastilliset valepukunsa, jotka myöskin
melkoisesti enentävät sivutse ampumista tai haira-iskun
mahdollisuutta, jos onneton uhri yrittäisi puollustamaan itseänsä.
Vastustus koston kautta on vielä enemmän mahdoton. Otaksukaat, että
miesparvi ruoskii teitä tänä iltana ja te huomaisitte, ettei silmänne
voi tunkea heidän valepukunsa läpi eikä milläkään tavalla eroittaa,
mitkä he todella ovat, tokko lähtisitte huomenna liikkeelle ja
karkaisitte umpimähkään kanssakaupunkilaistenne kimppuun? Taikka
rupeisitteko arvaamalla arvaamaan, mitkä hätyyttäjät olivat, ja
tappamaan heitä ilman mitään todistusta? Ilmeisesti ette. Semmoista
kostoa ei olisi vaikea järjestää. Niin vimmastunut on musta kansa,
että he olisivat valmiit antamaan suitsevan huoneen palkaksi
jokaisesta verta vuotavasta selästä: todellakin, jollei kylmempien
ja viisaampien aivojen neuvo hillitsisi heitä, saisimme pian täällä
semmoisen orjakapinan, jonka tuimuus saattaisi San Domingon kauhut
vaalenemaan. Jos panisimme teidän neuvonne toimeen, hallitus pian
joutuisi välittämään huolimatta muutamien peruslaillisista hankkeista
taikka, soveliaammin, peruslaillisista _arveluksista_. Jättäen
silleen sen tosiasian, että tämä on köyhyyden, taitamattomuuden ja
kokemattomuuden taistelo intelligenssia, varallisuutta ja taitoa
vastaan -- pääjuonteiltaan vielä orjallisen rodun ponnistus toista
vastaan, joka aina on ollut mainio hallitsemaan -- te huomaatte, että
koston ajatus, vaikkapa olisi kysymys yhdenvertaisista aseman ja
tiedon puolesta, olisi turha ja järjetön.
Mitä valtion virastoihin tulee: tuomio-istuimet, niinkuin olette
nähnyt, ovat voimattomat. Tässä maakunnassa, jossa on harjotettu
kaksisataa väkivallan työtä, grand jury[87] ei ole yhtäkään kertaa
syyttänyt ketään tuomarin edessä. Mahdottomuus osottaa pahantekiöitä
niiksi, joita he todella ovat, pelko, joka estää todistusten
antamista, ja se tunnettu seikka, että nämät sydän-yön salaamurhaajat
tavataan kaikissa jury'issa, tekee tämän voimattomuuden ihan varmaksi
asiaksi. Valtion Exekutiivi[88] on sidottu peruslaillisten
rajoitusten kautta, jotka ovat monta vertaa vähemmän haaveelliset
ja ilmaiset, kuin ne, joita te olette tuonut esiin kansallisen
lainsäädännön puollustukseksi. Hän ei voi välittää, missä ei
tuomio-istuinten työn-menoa estetä. Hallituksemme koko teoriia ja
tarkoitus on tämän oikeuden vahvistaminen kansalaisille. Kaikkien
meidän vanhat Oikeuksien selitykset tarkoittivat nimenomaan
anastuksen torjumista. Se Exekutiivi, joka rohkenisi järjestää
jotakin sotavoimaa suojellaksensa kansalaisia tai auttaaksensa
pahantekiäin vangitsemista ja rankaisemista, tekisi sitä ei
ainoastaan uhalla tulla salaa murhatuksi vaan myöskin syytetyksi
virkavirheestä, alennetuksi virassaan ja häviöön saatetuksi.
Meidän täytyy siis palata alkuperäiseen anomukseemme
Kansallishallitukselle. Jos se ei voi antaa meille mitään apua,
emme voi toivoa mistäkään mitään. Me voimme vaan huutaa,
niinkuin Pietari: 'Herra, auta meitä, me hukumme!'
Tähän kirjeesen viisas mies ei vastannut mitään, vaan ilmoitti
jollekulle heidän yhteiselle ystävälleen, että se hänen mielestään
osotti hyvin vähän kunnioitusta häntä kohtaan. Sen ajan viisaat miehet
pitivät uudestaan rakentamisen kannattajia Etelässä pelkkinä
välikappaleina käsissään, joita sopi käyttää, niinkuin nukkeja, mutta
moittia, niinkuin miehiä, heidän tekojensa seurauksista. He eivät
olleet vielä saavuttaneet tuota hientynyttä julmuutta, joka pani nämät
vastaamaan myöskin toisten taitamattomuuden ja hulluuden seurauksista.
Se oli jälestäpäin tuleva.