Sydämen yltäkylläisyydestä.
Edellisissä luvuissa kerrotut tapaukset ynnä muut samanlaiset täyttivät
Hullun mielen jonkunlaisella synkällä kauhistuksella. Kummallista
kyllä, pelko ei ahdistanut häntä. Hän tiesi, että hän, samoin kuin
muutkin, oli tuon ihmeellisen yhdistyksen vallassa, joka oli yhtä
salainen ja yhtä turmiollinen tuomioissaan, kuin Indian Thugs'it.[79]
Hän tiesi, että hän oli yhtä kiusallinen sen johtajien silmissä ja yhtä
varmaan saisi kokea näitten kostoa kuin kukaan niistä miehistä, jotka
olivat kärsineet heidän käsissään; vaan kuitenkin hän paljon enemmän
ajatteli niitä yleisiä seurauksia, jotka epäilemättä lähtisivät tästä
pahasta, kuin niitä personallisia kohtauksia, joitten alaiseksi hän
ehkä joutuisi.
Niin muodoin hän kirjoitti yhdelle noista viisaista miehistä ja kertoi
heille kaikki, mitä hän tiesi, kaikki, mitä hän pelkäsi. Hän luetteli
heille, mitä jo oli tehty, ja ilmoitti ajatuksensa siitä, mitä
tulevaisuudessa ehkä tehtäisiin. Hän huomautti heille sitä tosi-asiaa,
että nämät teot olivat syntyneet yhteisestä johdattavasta syystä ja
kaikki tarkoittivat vapauden hävittämistä ja juuri niitten oikeuksien
ja etuoikeuksien käyttämisen estämistä, joitten vahvistaminen ja
turvaaminen kaikessa täydellisyydessään kansakunnan puolelta oli ollut
sodan koko henki ja olemus. Hän asetti heidän eteensä tuon
turhanpäiväisen kerskauksen, jota jo niin monta tuhatta kertaa oli
juhlallisesti julistettu maailmalle -- että orjuus oli hävitetty ja
vapaus perustettu ilman "eroitusta rodun, ihon tai edellisen orjuuden
tilan puolesta," vaikka ihmisiä saatettiin semmoisen vainon alaiseksi,
joka oli yhtä katkera ja tuskin vähemmän verinen, kuin se, jolla
"Verinen Maria"[80] etsi aikansa harha-uskolaisia. "Mitä he tekivät
Walters'in", hän kirjoitti, "ja Setä Jerry'n, olisi heidän yhtä hyvin
sopinut tehdä minun taikka kenenkä tahansa, jolla oli sama
poliitillinen uskonto". Hän näytti, ettei se ollut mikään personallinen
viha eikä vastenmielisyys, joka oli saattanut heidät uhriksi, vaan
heidän julkinen asemansa ja vaikutuksensa. Hän ilmoitti, että näitä
väkivallan töitä ei oltu harjotettu vähemmän, kuin tuhat siinä
piirikunnassa, jossa hän asui, ja ettei yhtäkään niistä oltu rangaistu
eikä oltu voitu rangaista tavallisissa tuomio-istuimissa sen
täydellisen valepuvun tähden, jota käytettiin niiden varovaisuuden
keinojen vuoksi, joihin ryhdyttiin ilmi-tulemisen välttämiseksi,
ja sen teko-asian takia, että niin suuri osa niistä, jotka kelpasivat
jury-miehiksi, aivan todennäköisesti oli _particeps criminis_.[81]
Hän kysyi, eikö hallitus milläkään lailla voisi menetellä niin, että
tämä paha saataisiin kukistetuksi. Koko kirje oli semmoisen sydämen
itse-altaista purkamista, joka oli liiaksi täytetty tuskalla
toivottomasta taistelosta salaisen ja hellittämättömän vihollisen
kanssa. Se oli suorapuheinen, koska se lähetettiin eräälle viisaalle
miehelle, jonka kanssa hän oli ylläpitänyt semmoista likeistä yhteyttä,
jossa hulluuden välisti sallittiin olla viisauden kanssa.
Vaikka tämä kirje oli kirjoitettu yksityisesti viisaalle miehelle,
suvaitsi tämä kuitenkin syystä taikka toisesta julkaista sen
sanomalehdissä: seuraus oli se, että Hullu sai vastaan-ottaa enemmän
kuin yhden vastauksen siihen. Se vastaus, joka tuli siltä viisaalta
mieheltä, jolle hän oli kirjoittanut, oli, vaikka vähän karmea --
ikäänkuin se kunnia, jonka hän oli voittanut puollustamalla uudestaan
rakentamisen hyvin menestyvää tuumaa, jo olisi hapannut hänen
vatsassaan -- ainakin suora ja rehellinen ajatustensa puolesta ja
ilmoitti epäilemättä tarkasti kirjoittajan katsantotavan: --
Washington'issa, C.V., Marraskuun 10 p. 18--.
_Rakas Överstini_, -- Teidän kirjeenne äskeiseltä datumilta on
vastaan-otettu, ja minä olen soveliaasti punninnut sen sisältöä.
Se asiain laita, jota te kuvaatte, on epäilemättä varsin
huolestuttava ja mieltä masentava; mutta minä en saata ymmärtää,
kuinka sitä käy parantaminen jonkun Yhteisen Hallituksen toimen
kautta. Tuonoin kapinoitsevat valtiot ovat nyt täydellisesti
kuntoihinsa asetetut ja ovat itsevaltaisia republiikeja,[82]
joilla on aivan yhtäläiset oikeudet ja sama mahti, kuin muilla
tämän Unionin valtioilla. Ne väkivallan työt, joista kerrotte,
ovat tietysti loukkauksia niitten lakeja vastaan ja ovat semmoisina
rangaistavat niitten tuomio-istuimissa. Se on epäilemättä onnetonta,
että näillä tuomio-istuimilla joko ei ole voimaa taikka tahtoa
rangaista semmoisia rikoksia; mutta se on semmoinen onnettomuus,
jota, siltä minusta näyttää, ei voi auttaa kansallisen lain-säädännön
kautta.
Te ymmärrätte varmaan hyvin, ettei Hallitus aina voi ryhtyä noitten
valtioin sisällisiin oloihin. Niillä täytyy olla lupa valvoa,
johdattaa ja järjestää omia asioitansa, niinkuin muillakin
valtioilla. Se on epäilemättä sangen onnetonta; mutta se on paljon
parempi kuin murtaa alas taikka sysätä syrjälle Hallituksemme
pää-perusaatteet -- Konstitutionin[83] pyhät salvat. Yksityisten
hankaluuksien ja vammojen täytyy väistyä yleisen hyvän tieltä.
Itsehallinnon peri-ajatus on tunnustettava ja voimassa pidettävä,
vaikkapa täytyisi uhrata yksityiset edut ja oikeudet. Valtioiden
tulee itse varjella omien asukastensa henkeä, persoonaa ja
omaisuutta toisien hyökkäyksistä. Kansallis-hallitus ei voi käydä
mihinkään toimeen niin kauan, kuin _sen_ olemista ja _sen_ valtaa
ei loukata eikä ahdisteta.
Tietysti kaikissa valtioissa aina tavataan esimerkkejä, että kovaa
vääryyttä harjotetaan sekä yksityisiä henkilöitä että kokonaisia
ihmisluokkia vastaan. Arvatakseni löytyy jokaisessa valtiossa
ihmisluokkia, jotka kärsivät vääryyttä ja sortoa; mutta hallituksen
ei käy siihen sekaantuminen. Te sanotte, että näitä tekoja tehdään
äänestysoikeuden vapaan käyttämisen estämiseksi, enkä minä ollenkaan
epäile, että olette oikeassa; mutta minä en ymmärrä, mitä se tähän
kysymykseen koskee. Itse asiassa, ystäväni (sillä viisas mies sanoi
kaikkia ihmisiä ystäväkseen), on se tarpeellista, että Etelän kansa
oppii, mikä näyttää melkein mahdottomalta käsittää niin monivuotisen
sotahallinnon jälkeen -- että kaikki nämät kysymykset kansalaisten
oikeuksista uudestaan rakentamisen tosi-asian kautta ovat lykätyt eri
valtioin tuomio-istuimiin ja että konstitutionin hengen mukaan
niitten täytyy niissä tulla käsiteltyksi ja ratkaistuksi.
Löytyy kuitenkin yksi seikka, jota suvainnette minun sanoa. Jos
Etelän musta kansa ja Unionin miehet toivovat saavuttavansa maan
hyväksymistä, kunnioitusta ja siveellistä tukea, täytyy heidän
osottaa, että he ovat mahdolliset itsehallintoon, että he pystyvät
pitämään huolta itsestään. Hallitus on tehnyt kaikki, mitä siltä
sopii vaatia -- kaikki, mitä sillä todella oli valta tehdä. Se on
antanut mustalle miehelle vaali-uurnan, varustanut hänet vapaan
miehen aseella, ja nyt hänen täytyy näyttää itsensä sopivaksi sitä
käyttämään. Me olemme valmistaneet häntä vapauden taisteloa varten,
ja nyt hänen tulee hankkia itselleen se miehuus, jota siinä
tarvitaan. Sama pitää paikkansa köyhän valkoisen ja Unionin miehen
suhteen. Sen sijaan, että vinkuvat niitä vääryyksiä, joita kärsivät
kapinoitsijain käden kautta, heidän tulisi saattaa arvonsa
tunnustetuksi ja kukistaa tuommoinen laiton väkivalta. Heidän
pitäisi yhdistyä pannaksensa lakia täytäntöön taikka, jollei lakia
saisi noudatetuksi, sitten itseänsä puollustaakseen. Kunkin kansan
kelpaavaisuus itsehallintoon nähdään ennen kaikkia siitä, että
sillä on taipumus ja kyky puollustaa itseään. Tämä kyky täytyy
löytyä, ennenkuin itseänsä hallitsevia yhteiskuntia voi löytyä.
Oppi enemmistöjen hallituksesta perustuu siihen ajatukseen, että
enemmistö on kylläksi rohkea ja puoltansa pitävä vaatimaan ja
säilyttämään oikeuksiansa. On tietysti otaksuttu, että he tekevät
tätä laillisella ja rauhallisella tavalla; mutta on myöskin
edellytetty, että he kykenevät tämmöiseen puolensa pitämiseen
aineellisilla keinoilla, jos vetoaminen väkinäisiin toimiin
joskus tulisi tarpeelliseksi. Jollette voi saada suojelusta
tuomio-istuinten kautta, minä en ymmärrä, miksette itse suojelisi
itseänne. Jos Ku-Klux'it tappavat ihmisiä, mikseivät he tapa
Ku-Klux'eja?
Nämät ovat ne kysymykset, jotka syntyvät mielessäni. Minä en
tahtoisi ruveta neuvon-antajaksi, mutta minä luulen, että nämä
kysymykset ovat semmoisia, joita kaikki järkevät ihmiset varmaan
asettavat itselleen tämän asian johdosta.