Sanomalehdet kertoivat sen ensiksi.
_The Dunboro Herald_ Toukokuun 17 päivältä 18.. sanoi: --
"Rockford'in maakunnan hyvä kansa kokoontui tänään oikeuston-kartanossa
esittelemään kandidaateja maakunnan virkoihin ja keskustelemaan
valtiollisesta asemasta. Siitä asti, kuin sotaisen anastuksen kautta
itsehallituksen oikeus otettiin pois kansalta ja kansa asetettiin
halpojen radikaalisten niggerien ja kunniattomien scalawag'ien ja
carpet-bagger'ien alle, jotka yhtyvät edellisiin ja johdattavat heitä,
ei Rockford'in kunniallisella kansalla ole ollut mitään ääntä
hallituksessa. Se on nyt päättänyt, että se aika on tullut, jolloin se
tekee uuden ponnistuksen saadaksensa omat asiansa haltuunsa. Se
kokoontui tänään yhtenä miehenä ja kuunteli niitä hehkuvia sanoja,
jotka lähtivät semmoisten sydäntä sytyttävien puhujien suusta, kuin
kenraali De Bang, kunnian-arvoisa John Snortout ja översti Whiteheat,
siksi kuin yleisestä innostuksesta selvästi näkyi, että Rockford'in
valkoinen kansa aikoo jälleen ruveta omia asioitansa hoitamaan. Juuri
ennenkuin tiedon-antajamme lähti pois, levisi huhu jostakin vastuksesta
tai pulasta, johon John Walters, tuo tunnettu Rockford'in radikaali,
olisi joutunut. Me emme saaneet tarkempia tietoja siitä emmekä pidä
sillä väliä. Pahin seikka, joka voisi tapahtua hänelle, olisi paras
seikka maakunnan rauhalle".
_The Moccason Gap Rattler_ (joka ilmestyi seuraavana aamuna) sanoi: --
"Me olemme kuulleet, että Rockford'in oikeuston-kartanossa eilen
pidetyn kokouksen jälkeen musta kansa oli ollut kovasti kiihtynyt
suuren johtajansa, tuon kunniattoman Walters'in, katoamisesta. Näyttää
siltä, kuin hän olisi ollut kylläksi hävytön tulemaan kokoukseen ja
istumaan koko ajan puheita ylös kirjoittamassa. Hänen läsnä-olonsa
herätti suurta huomiota; sillä, vaikka oli julkinen kokous, ei kukaan
olisi uskonut, että hän olisi juljennut näyttää itseänsä kunniallisten
valkoisten ihmisten seurassa siitä asti, kuin hän yhtyi niggereihin
valkoisia häväistäkseen, sortaakseen ja alentaakseen. Kerrotaan, että
puhujat, erittäinkin kunnian-arvoisa John Snortout, tähtäsi häntä
lauseilla, joita hän hyvin ansaitsi. Levisi semmoinen huhu kokouksessa,
että hän kirjoitti ylös puheet sitä varten, että sotaväkeä
lähetettäisiin Rockford'iin. Sanotaan myöskin, että häneltä kysyttiin,
mitä tarkoitusta varten hän teki muistoonpanoja; johon hän hävyttömästi
vastasi, että hän itse tiesi tarkoituksen, jossa oli aivan kylläksi.
Kokouksen loputtua häntä ei enää löydetty; ja suuri huuto nousi
niggerien joukossa hänen katoamisensa johdosta. Ruvettiin heti häntä
etsimään; ja kaikki kaupungin niggerit ja satamääriä lisäksi läheisestä
maakunnasta tulvasi paikalle, ympäröiden oikeuston-kartanoa ja ääneen
vaatien avaimia. He olivat kovasti yltyneet eivätkä epäilleet
väittäessään, että gentlemanit olivat murhanneet hänet kokouksessa.
Tätä jumalatonta syytöstä noin neljää tai viittä sataa Rockford'in
parasta miestä vastaan kesti tämä lakia noudattava kansa esikuvaksi
kelpaavalla pitkämielisyydellä. Kokous hajosi rauhallisesti ja niggerit
jatkoivat etsimistään. Walters'in luullaan sillä aikaa itse pistäyneen
piiloon, siten uskottaaksensa ihmisiä, että hän oli murhattu, ja sillä
tapaa saadaksensa sotaväkeä lähetetyksi tähän maakuntaan tulevaan
vaaliin vaikuttamaan. Ei mitään jälkeä hänestä ole löydetty, kun
viimeiset tiedot saatiin".
_The Ringfield Swashbuckler_ (kaksi päivää jälestä päin) sanoi: --
"Rockford'in niggerit ovat suruissansa, mutta hyvän vanhan
maakunnan valkoinen kansa nukkuu levollisemmin. Näyttää siltä,
kuin sen suuren kokouksen loputtua, jonka tuon maakunnan hyvä
kansa piti oikeuston-kartanossa 17 päivänä tätä kuuta, Walters,
niggeri-radikaalien kunniaton scalawag-johtaja, joka sotaisesta
anastuksesta asti on hallinnut maakuntaa, ei enää olisi ollut
saatavissa. Luullaan hänen olleen läsnä kokouksessa urkkijana; mutta
useat kaikkein arvokkaimmat kansalaiset vakuuttavat, että hän lähti
kokouksesta melkoisen aikaa ennen sen päätyttyä. Heti, kuin häntä
kaivattiin, niggerit kävivät kovin levottomiksi; ja kun aamupuolella
hänen ruumiinsa löydettiin jossakin virkahuoneessa kartanon
alikerroksessa, pelättiin yhteen aikaan kovasti, että vimmastuneet
niggerit polttaisivat kaupungin. Hänen kuolintapansa on tuntematon.
Yleisesti arvellaan, että jotkut johtavat neekerit, jotka viime aikoina
olivat kyllästyneet hänen diktaatorin-virkaansa, asettivat väijyksiä
hänelle, kun hän tuli kokouksesta, tappoivat hänet, panivat hänen
ruumiinsa tähän huoneesen ja nostivat sitten suurta menoa hänen
katoamisestaan, toivoen sen kautta kerrallaan pääsevänsä vaivalloisesta
johtajastaan ja saavansa uskotuksi, että hänen vastustajansa
valtiollisista syistä olivat hänet murhanneet. Tietysti tämmöinen
väitös heidän puoleltaan on liian naurettava, että kukaan hetkeäkään
pitäisi sitä minään. Me kuulemme, että tutkinto tapahtui asian
johdosta, mutta ettei mitään saatu ilmi, joka olisi valaissut
salaisuutta".
_The Verdenton Gazette_ seuraavassa numerossaan lausui: --
"Tuon kunniattoman radikaalin, Rockford'in maakunnan Walters'in kuolema
kiihdyttää kovasti mieliä. Radikaalit ovat uskovinansa, että
demokraatit, jotka sinä iltana kandidaatein esittelemistä varten
pitivät kokousta oikeuston-kartanossa, tappoivat hänet. Paljon
todenmukaisempi on kuitenkin, jopa monet seikat, jotka jälestäpäin ovat
tulleet ilmi, tekevät sen melkein varmaksi, että muutamat hänen
radikaaliset kumppaninsa aikaan saattivat hänen kuolemansa. Ne
carpet-baggerit ja scalawag'it, jotka johtavat tätä puoluetta, tietävät
hyvin sen kohtalon, joka odottaa heitä vaalipäivänä, jolleivät voi
tehdä jotakin, joka sytyttää neekerin-sydäntä ja tuottaa sotaväkeä
maakuntaan. Yleisesti luullaan sentähden, että tämä Walters'in tappo
oli kylmäverisesti tehty murha, jonka pääkaupungin radikaalit ovat
tuumineet ja heidän suosikkinsa toimeen panneet. Väitetään myöskin,
että on kuultu Morton'in muutamia päiviä takaperin sanovan, että me
ennen viikon kuluttua saisimme kuulla kummia Etelästä. Tämän lisäksi
kerrotaan, että eräs hyvin arvossa pidetty mies, joka asuu tämän
maakunnan länsi-osassa, vakuuttaa nähneensä översti Tom Kelly'n, saman
maakunnan radikaalisen toimikunnan esimiehen, kiireesti ratsastavan
pois Rockford'ista kohta kello neljän jälkeen samana ilta-päivänä --
noin samaan aikaan, kuin murha varmaan tehtiin. Kenties mr. Tom Kelly
nyt tekee hyvin ja astuu esiin selittämään, mitä hän Rockford'issa
siihen aikaan teki".
_The Central Keynote_ (joka ilmestyi viikko jälestäpäin) sanoi: --
"Tappoivatko radikaalisen roiston Walters'in hänen neekeri-kätyrinsä,
vai muutamat hänen carpet-bagger ja scalawag kumppaninsa, jotka
kadehtivat hänen valtaansa, vai hänen omat sukulaisensa vaiko joku
hänen vaimonsa rakastelia, joka tahtoi, että tämä saisi sen suuren
summan, johon mies oli vakuuttanut henkensä, sitä emme tiedä. Mutta
yhden asian tiedämme ja se on se, että valtio on päässyt kurjasta,
huononluontoisesta radikaalista ja jumalattomasta konnasta, jonka olisi
_pitänyt_ olla carpet-bagger, mutta, mielipahalla me sen myönnämme, oli
syntyperäinen Eteläläinen. Me toivomme totisesti, että koko valtio
sangen pian saa nauttia Rockford'in maakunnan hyvää onnea ja yhtä hyvin
pääsee radikaalisista tovereistaan".
_The National Trumpet_, joka oli maakunnan radikaalien äänenkannattaja,
antoi tietysti aivan toisenlaisen kertomuksen asiasta, julisti sen mitä
hirveimmäksi valtiolliseksi murhaksi ja moitti varsin katkerasti
vastapuolueen sanomalehtien, niinkuin se sanoi, petomaista barbariutta,
jotka eivät tyytyneet Walters'in kuolemaan, vaan koettivat häväisevillä
syytöksillä tappaa hänen hyvän nimensä ja pilata suruun vaipuneen
lesken mainetta perättömillä viittauksilla hänen osallisuuteensa miehen
kuolemaan. Se takasi häntä uskolliseksi puolisoksi, helläksi isäksi ja
lujaksi ystäväksi -- semmoiseksi, joka, alkuansa alhaista syntyperää
ollen, köyhänä ja taitamattomana oli hankkinut itsellensä hyvän
toimeentulon, oli auttanut isättömiä veljiään ja sisariaan, elättänyt
leskeksi jäänyttä äitiänsä ja pysynyt hyvänä kristittynä, kunnes hän
valtiollisten mielipiteittensä tähden suljettiin pois seurakunnasta.
Hänen rohkeutensa ja järjestävä kykynsä olivat kieltämättömät, ja se
oli hyvin tunnettu, että hänen johdollansa ei mikään voisi estää
Rockford'in maakuntaa luomasta kaikki-kukistavia radikaalisia
enemmistöjä. John Walters oli syypää tähän rikokseen, ei mihinkään
muuhun. Ja sen tähden hän tapettiin! Hän antoi henkensä kansan
oikeuksien edestä -- yhtäläisen ääntövallan oikeuden edestä -- yhtä
kieltämättömästi kuin mikä soturi hyvänsä, joka tappelutanterella
kaatui vapauden puolesta! Se aika on tuleva, jolloin kiitollinen kansa
muistaa häntä yhdeksi vapautensa marttyyriksi.
Näin tämä teko muuttui käyväksi kertomukseksi; ja Pohjan suuret
sanomalehdet ilmoittivat erinomaisella tarkkuudella ja soveliailla
palstan-päällekirjoituksilla ja prameudella sen tosi-asian, että John
Walters, huononluontoinen mies, etevä poliitikko ja Rockford'in
maakunnan neekerien johtaja, oli pistetty ja kuristettu kuoliaaksi.
Ketkä rikoksen olivat toimittaneet, ei ollut mitenkään selvä, niin
niissä sanottiin, eikä myöskään syyt; mutta yksi seikka näytti olevan
hyvin perustettu -- ettei sitä oltu tehty mistäkään valtiollisista
syistä. Tosin hän oli ollut johtava radikaalinen poliitikko semmoisessa
maalaamassa, jossa oli tietty musta enemmistö, joka oli saatu ryhtymään
toimeen melkein yksistään hänen järjestävän kykynsä kautta; mutta varma
oli, että ainoastaan sen taikka tämän laatuiset personalliset tunteet
olivat murhan aikaan saattaneet.
Tällä tapaa Hullu ensin kuuli asiasta. Hän oli tuntenut miehen, ei
aivan likeisesti, mutta hyvin, sillä hän oli tavannut hänet usein siitä
asti, kuin he yhtyivät "Liiton" kokouksessa, ja oli ruvennut
vilpittömästi häntä kunnioittamaan. Hullu tiesi hänen jäntevyytensä ja
uskaliaisuutensa, tiesi, kuinka hän itse oli edeltäpäin aavistanut
kohtaloansa ja kuinka kylmäverisesti hän oli varustanut itseänsä sitä
vastaan. Mutta Hullu oli ainoastaan puoleksi uskonut, että se tulisi --
eikä ensinkään, että se tulisi niin pian taikka niin äkillisesti taikka
niin kauheassa muodossa taikka semmoisessa kammottavan _post
mortem_[73] barbariuden seurassa. Se oli kummallista, kuinka järjetön
hän oli surunsekaisessa suuttumuksessaan. Hän ei tahtonut kuulla
sanaakaan mistäkään muusta selityksestä ystävänsä kuolemasta, kuin että
se oli valtiollinen murha, kylmästi tuumittu ja toimeen pantu koko sen
arvossa pidettyjen miesten kokouksen suostumuksella, joka teki
isänmaallisia päätöksiä samassa paikassa, jossa murha tapahtui. Se oli
kovin järjetöntä, mutta kukaties ei luonnotonta, että hän teki niin.