"Eikö löydy ketään, översti, joka voisi tehdä jotakin? Eikö presidentti
taikka kongressi? Hallitus saatti meidät vapaaksi ja minusta näyttää
kuin sen ei pitäisi antaa entisten isäntiemme nyt kohdella meitä
tämmöisellä tavalla. Minä en ole mikään pelkuri, översti, minä en tahdo
kerskailla, mutta minä en pelkää ketään ihmistä. Minä en pidä väliä
kärsimisellä eikä kuolemalla, jos voisin nähdä, että jotakin hyötyä
lähtisi siitä. Minä olisin valmis taistelemaan vapauteni edestä taikka
sen maan edestä, joka antoi minulle vapauden. Mutta minä en pidä
vapautta minäkään suosiona, jos meitä pieksetään ja tapetaan juuri
samalla tavalla, kuin orjuuden aikoina, ja vielä pahemminkin. Bob kyllä
pitää huolta itsestänsä ja vaimostansa ja lapsistansa myös, jos hän
vaan asetetaan valkoisen miehen kannalle. Mutta jos parvi miehiä saa
sydän-yönä tulla hänen huoneesensa, tappaa hänen pikku lapsensa sekä
lyödä ja rääkätä häntä ja hänen perhettänsä niin paljon, kuin juuri
tahtovat, kun vaan panevat vähäisen mustan vaatteen kasvojensa yli,
sopii minun yhtä hyvin luopua vapaudestani ja ruveta orjaksi jälleen".
"Jos sitä pitkitetään ja se käy yleiseksi", vastasi Kaukasialainen,
"hallitus varmaan sekaantuu siihen. Pakko tulee semmoiseksi, että he
eivät voi sitä vastustaa. Minä en oikein ymmärrä, kuinka se on tehtävä
nyt, kun nämät valtiot ovat asetetut entisellensä; mutta hallituksen
_täytyy_ suojella kansalaistensa henkeä, ja sen _pitää_ varjella heidän
vapauksiansa. Minä en tiedä, kuinka se on tehtävä. Hallitus ehkä
saattaa julistaa semmoisia tekoja maan-kavallukseksi ja asettaa tekiät
ulkopuolelle lakia, oikeuttaen ketä hyvänsä tappamaan heitä, kun heitä
semmoisissa laittomissa töissä tavataan".
"Jos he vaan sen tekisivät, översti, kyllä me pian tekisimme lopun
Ku-Klucker'eista. Me vartioitsisimme heitä ja joka kerta kuin he
ratsastaisivat ulos pensastosta, niin olisi murhaavia Klucker'eita joku
vähempi, kuin heidän kotoa lähtiessään. Pankaat heidät tekemään se,
översti, ja meidän käy kaikki hyvin. Antakaat meille vaan tilaisuutta
puollustaa itseämme, ja mustat miehet pitävät murhetta itsestänsä. Me
emme ole mitään pelkureita. Me osotimme sen sodassa. Minä olen nähnyt
enemmän, kuin yhden kerran, mustien astuvan sinne, johon ei valkoisten
sotamiesten juuri tehnyt mieli seurata heitä".
"Missä se oli, Bob?"
"Noh, esimerkiksi Wagner'in linnan luona".
"Kuinka te siitä saitte tiedon?"
"Kuinka minä siitä tiedon sain? Siunatkoon sieluanne, översti, minä
olin siellä!"
"Kuinka se tapahtui? Minä luulin teidän kasvaneen näillä tienoilla
täällä".
"Niin olinkin, översti; mutta kun kuulin, että Abraham Lincoln oli
antanut meille vapauden, päätin mennä ottamaan osaani siitä, ja jos
löytyi jotakin, jota voisin tehdä auttaakseni muita kansalaisiani
saamaan heidän osaansa, aioin lähteä sinne sitä tekemään. Minä sovitin
siis niin, että pääsin pujahtamaan pois tavalla tai toisella, ja
saavuin sotarivien eteen Charleston'in seuduilla ja yhdyin
viisikymmentä-neljänteen Massachusetts'in Mustaan rykmenttiin, översti.
Tällä tapaa jouduin olemaan Wagner'in luona".
"Tämä osaksi selittää, luullakseni, heidän pahan-suontiansa teitä
vastaan", arveli Servosse.
"Se selittää toista asiaa myöskin, översti", sanoi musta mies
kovapintaisesti.
"Mitä sitten?" kysyi valkoinen entinen soturi.
"Se selittää miksi, jos Klucker'it vast'edes ratsastavat Burke'n
seutujen ympäri, saa panna toimeen myöskin hautajaisia", kuului julma
vastaus.
"Minä en voi moittia teitä, Bob", lausui valkoinen mies, katsoen
avosydämisesti toisen kasvoihin, jotka vääntyivät tuskasta ja vihasta.
"Miehellä on oikeus puollustaa itseänsä ja perhettänsä; ja jos meidän
hallituksemme on liian sokea taikka heikko voidaksensa kukistaa tätä
uutta kapinaa, on ainoastaan kolme keinoa tarjona meille -- teille ja
minulle ja niille, jotka seisoivat meidän puolellamme: ensimmäinen on
tulella sotia perkelettä vastaan -- tappaa niitä, jotka tappavat --
pitää vahtia lauttapaikoilla ja, milloin hyvänsä näemme jonkun miehen
valepuvussa, ampua hänet kuoliaaksi; toinen on luopua kaikista muista
asioista saadaksensa oikeutta elää täällä; ja kolmas on lähteä pois".
"Siksi se käy, översti. Jollei hallitus pidä huolta mustiaisista täällä
ja aseta heitä valkoisen miehen kannalle, karkaavat he tiehensä juuri
kuin ennen orjuuden aikoina. Se on minun luuloni", arveli vapautettu
neekeri, joka oli taistellut pelastaaksensa sen kansakunnan henkeä,
joka ei huolinut liikuttaa sormeakaan vuorostansa pelastaaksensa hänen
henkeänsä.
"Jumala yksin tietää", vastasi soturi, jota oli kaikkialla soimattu
"Carpet-bagger'iksi" sentähden että hän oli syntynyt Pohjassa, oli
taistellut maansa edestä ja luuli, että hänellä oli oikeus elää, missä
hän tahtoi.
Herttaiset päivälliset ja lasillinen viinaa olivat ainoat aineelliset
hyvitykset, joita hän pystyi antamaan kärsivälle miehelle, joka lähti
pois kumppaniensa seurassa neuvottelemaan ystäviensä kanssa siinä
kylässä, joka oli kasvanut Verdenton'in mustana etukaupunkina ja nyt
sanottiin Huntsville'ksi sen kasvimaan omistajan nimen mukaan, josta se
etupäässä oli lohkaistu. Se oli myyty julkisessa huutokaupassa ja Hullu
oli ostanut sen, jakanut sen osuuksiin ja myynyt sen tällä tapaa ynnä
jonkun osan Warrington'ia. Tämä oli uusi ja kauhea tieto Hullulle. Hän
näki heti, kuinka tätä mahtavaa laitosta voisi käyttää niin, että se
täydellisesti hävittäisi äsken kansalais-oikeuksia saaneitten asukasten
vapauden ja perustaisi orjuuden semmoisen, joka olisi julmempi ja
kauheampi kuin mikään muu maan päällä, koska se tulisi laittoman
röyhkeyden välikappaleeksi. Hän käsitti myöskin, että tätä helposti
voisi saada aikaan ilman että laki saatti tarttua mihinkään taikka
mitään rangaista. Hänen sydäntänsä pakotti tuskasta naapuri-parkojensa
puolesta. Omasta puolestansa ei tullut vielä hänen mieleensä pelätä.
Suuri levottomuus vallitsi Huntsville'n pienessä kylässä sinä päivänä.
Pelon ja vimman vaiheilla ollessa, jokaisen sydän kuohui sen väkivallan
johdosta, jota oli harjotettu Bob Martin'ia vastaan. Kerta setä Jerry
unhotti tavallisen varovaisuutensa ja aivan mielettömästi suuttuneena
sen lain voimattomuudesta, joka ei voinut rangaista niitä, joita ei
saatettu selvästi syyllisiksi todistaa, hän suoraan ja rohkeasti
julisti sen kammoksuttavan opin, että mustan kansan täytyi puollustaa
itseänsä ja toisiansa. Että hän piti semmoista mieltä, oli itsessään
onnettomuus; että hän lausui ilmi semmoisia sytyttäviä oppeja, oli
turmiollinen erehdys.