"Minä en ymmärrä tätä, översti. He sanovat, että meidän puolue antoi
selkään, että Unioni voitti ja Konfederationi joutui tappioon; mutta
kuitenkin he tässä päivästä päivään kiusaavat minua, niinkuin riivatut,
ja kohtelevat vaimoani ja lapsiani niin pahasti, ettei valkoinen kansa
voi semmoista kuullakaan, juuri sen takia, että olin Unionin mies.
Lienee varmaan joku erehdys, översti, tässä asiassa. Joko se oli toinen
kansa, joka antautui Appomattox'in luona, taikka te ja minä kuuluimme
toiseen puolueesen ja olemme vaan nähneet unta, että olimme koko tämän
ajan Yankee'ita ja Unionin miehiä!"
Kaikkein kummallisin kohta tässä seikassa oli kuitenkin se teko-asia,
että Pohjan sanomalehdet melkein ilman mitään poikkeusta matkivat
eteläisten jurnaalien pauhua ja parjauksia. Voidaksensa ilmoittaa
inhoansa semmoisten suhteen, jotka rohkenivat muuttaa pois Pohjasta ja
aikoivat asettua Etelään kokonaan jättämättä kaikkia, mitä siihen asti
olivat pitäneet peri-ajatuksenaan, yksi, joka oli muita myrkyllisempi,
keksi uuden nimityksen taikka pikemmin rupesi uudestaan käyttämään
vanhaa nimeä, jonka häpeälliseksi saattamisessa hän ennen oli ollut
avullisena. Tämä uuden häijyyden välikappale kerrotaan saaneen alkunsa
seuraavalla tavalla. Niin sanotun "ilvesrahan"[56] ensimäisinä aikoina
keksittiin eräässä luoteisessa valtiossa keino, jonka avulla pyydettiin
estää, ettei valtiopankkien suoritusvoimaa liian aikaisin koetettaisi.
Yhtiö perustettiin, joka takasi liikkeesen lasketuita seteleitään
maa-hypoteekillä, jota hypoteekiä, aivan niinkuin muuta lunastettavaksi
langennutta omaisuutta, valtion oli valta ottaa takavarikkoon
saamamiesten hyväksi milloin tahansa yhtiön (he sanoivat sitä pankiksi)
velkakirjat muutoin "menisivät protesteerattaviksi". Tämmöistä tapausta
tuli siis etupäässä välttää. Koska laki oli laiminlyönyt määräämästä,
että sen mukaan perustetuilla pankeilla pitäisi olla vakinainen
toimituspaikka, saavutettiin tämä tarkoitus melkoinen aika sillä, ettei
huolittu avata mitään konttooria taikka pitää mitään varsinaista
toimituspaikkaa, vaan pantiin setelit liikkeesen asiamiesten kautta,
jotka kantoivat niitä ympäri maata "carpet-bag'eissa"[57] ja joita
siitä syystä nimitettiin "carpet-bagger'eiksi". On sanottu, että juuri
yksi näistä "carpet-baggereista", eräs sanomalehden toimittaja, joka
sodan kuluessa oli tyhjentänyt koko runsaan sanavarastonsa soimatessaan
Lincoln'ia ja federaalisen armeijan upseereja ja sotamiehiä ja joka
vastaukseksi oli saanut tuon ijäti häpeällisen "Vaskipään" nimen,
sentähden kaipasi jotakin tuoretta liikanimeä sitä uutta kansaluokkaa
varten, jota hän oli kunnioittanut vihallansa, ja yht'äkkiä muisti oman
haukkumanimensä. Jonka jälkeen hän huudahti: "Carpet-bagger'it!" Heti
tämä nimi levisi Etelän sanomalehdistön kautta; ja tavallisella
avuliaisuudellansa Pohjan sanomalehdet seurasivat sen esimerkkiä ja
toistivat sen kirouksia.
Nimi itse oli oikea neron tuote. Kuka ikänänsä se oli, joka ensin antoi
sen Visconsin'in peripateetilliselle[58] kassöörille, hän oli
epäilemättä sukua taivaasta laskeuneen kanssa. Kukaties ei koko
historiassa löydy toista niin täydellistä ja kokonaista nimeä.
_Sansculotit_[59] on sen lähin kilpailla. "Abolitionisti" sanaa,
joka oli sen likeisin edelläkäviä, vastustaa sen etymolooginen
merkitys,[60] joka välisti haittoi sen täydellistä käyttämistä. Mutta
"Carpet-bagger'issa" oli korkeimmassa määrässä kaikki syyttävän
lisänimen pää-ominaisuudet. Se kuului hauskalta ja hullunkuriselta, oli
kokonaan ilman määrättyä merkitystä sekä ainoa laadussansa. Se saatti
toisessa paikassa tarkoittaa sitä, toisessa taas tätä, ilman
minkäänlaista etymoloogista estettä. Tämmöinen epämääräinen merkitys on
varsin tärkeä haukkumanimissä; se on melkein aina tarpeellinen.
"Abolitionisti" tarkoitti ainoastaan semmoista, joka suosi orjuuden
hävittämistä. Pohjassa sillä oli tämä merkitys, mutta ei mitään muuta.
Etelässä se tarkoitti myöskin semmoista, joka suosi ja koetti edistää
neekerien yhdenvertaisuutta, seka-siittämistä, väkivaltausta,
miestappoa, murhapolttoa ja anarkiiaa[61] ynnä kaikkia niitä
lukemattomia kauhuja, joita kansa luuli varmaksi seuraukseksi semmoisen
rodun kohottamisesta tai vapauttamisesta, johon kuului vaan
oppimattomia villejä, hekumalliset kuin apinat, verenhimoiset kuin
kannibaalit[62] ja viekkaat kuin satyrit.[63]