Kuinka viisaat miehet rakensivat.
Niin muodoin lienee ollut hyvin selvä niille viisaille miehille, jotka
keksivät tuon lyhytmielisen tuuman valita presidenttiä ilman tappion
mahdollisuutta, että he antoivat vallan uudestaan järjestetyissä,
yhteisen korkeimman hallituksen alla olevissa tasavalloissa yleisiin
asioihin tottumattoman rodun käsiin, joka oli siinä määrässä köyhä,
että sen vertaista tuskin löytyi koko sivistyneessä maailmassa,
ja niin taitamaton, ettei viisi vaalimiestä sadasta osannut lukea omaa
vaali-lippuansa, sekä semmoisille Adullamiiteille[37] syntyperäisten
valkoisten joukossa, jotka eivät pelänneet sitä pannaan panoa, joka
sulki Herran huoneen ovet heidän perheiltänsä, ynnä niille harvoille
sodan jälkeen tähän maan osaan asettuneille Pohjan miehille -- konnille
tai hulluille tai molempien luonnolla varustetuille -- jotka tahtoivat
ruveta vakinaisiksi kansalaisiksi ja yhtyä liikkeesen.
Näitä vastaan asetettiin semmoisen kansan varallisuus, tiedot ja
taidot, järjestävä kyky, ylpeys ja viha, jonka voittamiseen
rehellisessä taistelossa vaadittiin neljä vuotta, vaikka sen viholliset
olivat kolme kertaa lukuisammat, ja jota etupäässä yllytti pelko siitä,
mitä nyt, niinkuin näytti, aiottiin tunkea heidän päällensä tuon väärin
"uudestaan rakentamiseksi" nimitetyn keinon kautta: neekeri-rodun
tasa-arvosta.
Se tehtiin lisäksi siitä teko-asiasta huolimatta, että edellisten
kahdentoista kuukauden kuluessa Etelän valkoinen kansa edusmiestensä
kautta Johnson'in aikakauden eri lainsäätäjäkokouksissa suorastaan ei
ottanut tunnustaaksensa tätä tasa-arvoa vähimmässäkään määrässä,
_kieltäytyen sallimasta mustan kansan todistaa oikeuden edessä_
valkoista miestä vastaan taikka jollakin tavalla suojella oikeuksiansa
hengen ja omaisuuden suhteen valkoisten naapuriensa ahneudesta, halusta
tai pedollisesta himosta. Se tehtiin noista "Mustista lakikirjoista"
huolimatta, jotka olivat Väliaikaisten lainsäätäjäkokousten ensimäisiä
toimia ja jotka olisivat luoneet orjuuden semmoisen, jonka rinnalla
Venäjän aromaitten orjuus ennen Aleksanterin _ukaasia_ olisi ollut
varsin vähäinen.
Ja ne miehet, jotka keksivät tämän tuuman, pitivät itseänsä rehellisinä
ja viisaina valtiomiehinä. Useampi, kuin yksi heistä, on sittemmin
onnitellut itseänsä siinä uskossa, että hän tähän tuumaan osaa
ottamalla on halvalla hinnalla ansainnut ikuisen kiitoksen kaikilta
maailman vapauden ystäviltä! Pakoitettuaan ylpeätä kansaa luopumaan
siitä, mitä se kolmatta vuosisataa oli katsonut oikeudeksensa -- oikeus
pitää afrikalaista rotua orjuudessa -- he jatkoksi loukkasivat
tunnetta, joka oli yhtä syvä ja hehkuva, kuin Islamin uskonvimma tai
Hinduein luokkaumpinaisuus, tehden tietämätöntä, taitamatonta ja muista
riippuvaa rotua -- rotua, joka ei olisi voinut elää viikkoakaan ilman
hallitsevan kansan apua tai armeliaisuutta -- yhdenvertaiseksi
valtiollisten oikeuksien puolesta! Ei edes tähänkään tyytyen, he
menivät vielä edemmäksi ja, muuttaen kapinallisen maan osan itseänsä
hallitseviksi ja itsepäättäviksi valtioiksi, jättivät nuot puolueet
niinkuin kukot kiistakentälle taistelemaan ylivallasta ilman mitään
kansallisen välityksen mahdollisuutta. He sanoivat mustalle miehelle
erään sen ajan valhe-filosofin kielellä: "tempaa ylös, hakkaa pois tai
kuole!" Se oli huokea isänmaanrakkaus, huokea ihmis-ystävyys, huokea
menestys!
Sillä oli kuitenkin puollustuksensa, jota meidän on velvollisuus tuoda
esiin. Pohja ja Etelä olivat olleet kaksi perhekuntaa yhdessä talossa
-- kaksi kansakuntaa yhdellä nimellä. Kummankin henkinen, siveellinen
ja yhteiskunnallinen elämä oli ollut kovin toisenlainen ja eriävä. He
eivät ymmärtäneet eikä arvossa pitäneet toistensa tunteita tai
kehitystä enemmän, kuin John Chinaman[38] käsittää John Bull'in[39]
sivistystä. Tosin kyllä he puhuivat samaa kieltä, käyttivät samoja
hallitusmuotoja ja, suureksi onnettomuudeksi, luulivat ymmärtävänsä
toistensa aatteita.
Kumpikin luuli tietävänsä toisen ajatukset ja aikomukset paremmin, kuin
tämä itse. Pohjoisvaltalainen ajatteli ylenkatseella eteläistä
kansalaistaan yleensä hyvänluontoiseksi kerskaajaksi, joka muisti omaa
mukavuuttansa, rakasti valtaa ja loistoa ja hylkäsi kaikki elähyttävät
peri-aatteet, jotka jollakin tapaa vaikuttivat hänen etuihinsa.
Etelävaltalainen halveksi pohjoisvaltaista kumppaniansa, pitäen häntä
kylmäverisenä, itsekkäänä, ulkokullattuna, pelkurimaisena ja
kateellisena. Tässä alempana näkyy, kuinka he molemmat väärin
ymmärsivät toisiansa, kun kumpainenkin luuli paljon paremmin
ymmärtävänsä toisen sydämen, kuin hän edes koetti omaansa ymmärtää.