Ilkeä murha.
Seuraavana päivänä vallitsi suuri vireys Savage'n hevosen johdosta,
joka löydettiin kuolleena uurroksen pohjassa. Viiniköynnös, joka vielä
pysyi kiinni yhdestä puusta kummallakin puolella tietä, selitti
täydellisesti asian laidan. Savage'a itseä ei löydetty; ja hänen viisi
toveriansa olivat kaikki paenneet, kukin toistansa peläten ja kukin
luullen, että toiset olivat vieneet ja kätkeneet ruumiin. Että murha
oli tehty, oli selvä asia, sanoi jokainen; ja niitten, jotka olivat
tuumaan vihityt, vaikk'eivät ottaneet osaa sen toimeen panemiseen, oli
tuskin vaikea ymmärtää, kuinka se oli tapahtunut, ainakin pääjuonteet
siinä; ja Savage'n kumppanien pako vahvisti heitä heidän luulossaan.
Yritys ottaa kiinni översti oli ilmeisesti mennyt mitättömäksi, ja
suurempi paha, kuin mikä oli aiottu hänelle, oli kohdannut yhtä
salaliittolaisista. Kumma kyllä ei kukaan asettanut Servosse'a
minkäänlaiseen yhteyteen tämän onnettoman päätöksen kanssa. Yleinen
oikeudentunto ja niitten turvallisuus, joita ajateltiin todellisiksi,
vaikka ehdottomiksi murhaajiksi, vaati, että joku rangaistaisiin. Joku
syyllinen tarvittiin välttämättömästi vakuuttamaan sekä paenneiden että
jälelle jääneitten rauhaa ja levollisuutta niinkuin myöskin
tyydyttämään yleisen oikeudentunnon luonnollisia vaatimuksia.
Kolme mustaa miestä otettiin siis epäluulon-alaisina kiinni ja vietiin,
kun heitä ensin oli rääkätty ja uhattu pakoittaa tunnustamaan, tuomari
Hyman'in eteen tutkittaviksi. Kädet piukasti ja monella solmulla
sidottuina rinnan eteen ja kyynäspäät vedettyinä taaksepäin selän taa
heitä kuljetettiin, kukin ratsumiehen huostassa -- sillä välin kuin
suuri väkijoukko, kaikki aseissa, seurasi -- pitkin sitä isoa tietä,
joka Warrington'in ohitse johdatti Squire Hyman'in asuntoon. Vanha
Jerry tuli antamaan överstille tietoa kiinnipanosta ja tämä nousi
viipymättä hevosensa selkään ja ratsasti oikeuden paikkaan olemaan
läsnä tutkinnossa.
Oikeutta pidettiin lehdossa Squire'n asunnon edustalla. Esivaltalainen
istui pöydän ääressä hihasillaan ja poltti pitkää ruokovartista
piippua, jonka pesä oli tehty siitä tunnetusta savesta, jota Allegany'n
vietosten tupakoitsiat väittävät melkein yhtä hyväksi, kuin merenvaha,
ja jota _connaisseuri_,[25] joka pitää suloisesta savusta enemmän kuin
kauniiksi värjätystä pesästä, on valmis vakuuttamaan vielä
paremmaksikin, kuin tämä ylistetty aine.
Vankeja syytettiin Thomas Savage'n murhasta. Heidät oli pantu kiinni
ilman mitään laillista vangitsemisen käskyä, kosk'ei semmoista muodon
asiaa katsottu tärkeäksi, sillä he olivat "vaan niggereitä". Syytetyn
rikoksen suuruus tosin olisi oikeuttanut kiinnipanoa ilman tämmöistä
käskyä; mutta ei kukaan ajatellutkaan asiaa siltä kannalta. Joku
semmoinen käsky laitettiin nyt kuitenkin, sillä aina valmis översti
Vaughn vahvisti valallansa, että hänellä oli täysi syy uskoa, niinkuin
hän uskoikin, että vastaajat ... ja ... ja ... koska he olivat
häijyjä ja pahanilkisiä henkilöitä, joita perkele oli riivannut ja
vietellyt ... maakunnassa, olivat Thomas Savage'n, joka Jumalan ja
valtion rauhassa silloin oleskeli siellä, tappaneet ja murhanneet
tämmöisiä kohtauksia varten tehtyä ja määrättyä asetusta vastaan,
sillä, että olivat sitoneet viiniköynnöksen uurroksen poikki vasemmalla
puolella Gray'n kaalamoa Reedy Run'in tykönä samassa maakunnassa.
Polisipalvelia ilmoitti sitten, että hän oli tuonut syytetyt oikeuden
eteen ja tutkintoa jatkettiin.
Piirikunnan päällekantaja, joka kiiruimman kautta oli noudettu
tutkintoa johtamaan, saapui juuri, kuin nämät ulkonaiset temput olivat
päätetyt, ja, vähän neuvoteltuaan översti Vaughn'in ja muutamien
muitten kanssa, sanoi olevansa valmis käymään toimeen sekä ilmoitti
jotenkin lavealta ja melkoisella kiivaudella, mitä hän toivoi
voivansa saattaa selväksi; jonka jälkeen hän rupesi tuomaan esiin
todistuksiansa. Nämät olivat: se tunnettu seikka, että tamma oli
tavattu ilmeisesti putouksesta kallioille kuolleena; viiniköynnös, joka
oli pingoitettu tien poikki; Savage'n hattu, joka oli löydetty
uurroksesta ynnä veren jälkiä pitkin raitioita siinä. Nämät teko-asiat,
hän väitti, olivat kylläiset todistamaan kuolemaa, vaikk'ei _corpus
delictiä_[26] tuotukaan esiin -- kylläiset, ainakin oikeuttamaan
syytettyjen vangitsemista. Hän ei ensinkään epäillyt, että ruumis
löydettäisiin.
Voidaksensa yhdistää syytetyt rikokseen, hän turvasi siihen
tosi-asiaan, että näillä oli syytä pitää vihaa luultua vainajaa
vastaan, koska heillä kullakin oli ollut joku riita hänen kanssaan
vähän aikaa ennen tapausta. Tämän lisäksi löydettiin kaalamon kohdalla
kosteassa maassa muutamia jälkiä, jotka epäilemättä olivat mustien
miesten; ja nämät jäljet olivat melkein samankokoiset ja -näköiset,
kuin syytettyjen.
Kun toteen-näyttö oli päättynyt, ilmoitti esivaltalainen, että hänen
täytyi antaa viedä syytetyt vankihuoneesen; ja kuunteliajoukosta kuului
silloin jupina, että parempi ja halvempi keino olisi hirttää heidät
johonkin puuhun.
"Jos lähetätte heidät vankihuoneesen", arveli joku, "on tuo kirottu
Bureau[27] laskeva heidät vapaaksi!"
Silloin Servosse astui tyvenesti esiin ja kysyi, eikö syytetyillä ollut
mitään oikeutta tulla kuulluksi ja tuoda esiin todistuksia omasta
puolestansa.
Suuri hämmästys, johon sekaantui oikeutettu suuttumus, syntyi
väkijoukossa, kun tämä esitys tehtiin. Esivaltalainen vastasi, että,
hänen luullaksensa, heillä oli -- se on, jos he pystyivät mitään
todistuksia esiin tuomaan.
Jonka jälkeen Servosse ilmoitti tahtovansa tulla vannotetuksi, ja kun
häneltä kysyttiin, mitä hän tiesi Thomas Savage'n murhasta, josta näitä
neekereitä syytettiin, vastasi hän tietävänsä, että he eivät murhanneet
häntä.
"Tiedättekö tämän omasta personallisesta havainnostanne, översti?"
kysyi tuomari Hyman.
"Tiedän, Sir".
"Tahdotteko olla hyvä ja kertoa oikeudelle, kuinka te tämän asian
tiedätte?" kysyi piirikunnan päällekantaja.
"Koska, Sir, Mr. Thomas Savage, se mies, jota luullaan kuolleeksi, tänä
hetkenä on hengissä ja minun asunnossani".
Jos ukkosen jyskäys olisi kuulunut kirkkaalta taivaalta joukon päältä,
he eivät olisi voineet enemmän hämmästyä.
Viimein piirikunnan päällekantaja purskahti nauruun ja, ojentaen
kättänsä todistajaa kohden, sanoi: --
"No, Sir, te tuotte meille hyvät uutiset. Mimmoisessa tilassa hän on?"
"Hän on varsin pahasti loukkaantunut; mutta teidän sopisi paremmin
kysyä häneltä, mikä syy siihen oli. Hän kykenee pian taikka, jos on
tarpeellista, nyt jo kertomaan sen teille. Mieluisammin minä en itse
sano asiasta mitään -- en ainakaan, jollei hän ole läsnä. Yhden asian
voin kuitenkin sanoa: näillä miehillä, jotka olette vanginneet, ei
ollut mitään tekemistä sen onnettomuuden kanssa, joka tapahtui
hänelle".
"Kaikki oikein!" lausui päällekantaja. "Meidän sopii heti päästää
heidät vapaaksi, teidän arvoisuutenne. Minä olen hyvin kiitollinen
teille, översti, mutta olisin suonut, että olisitte kertoneet sen
minulle, ennenkuin tämä leikki alkoi. Minä luulen, että menettelitte
niin, saadaksenne nähdä minun rupeevan narrin virkaan".
"Ei ollenkaan, Sir", kuului vastaus. "Minä en voinut uneksiakaan, että
lakimies suostuisi julistamaan ketään syylliseksi murhaan ilman että
kuolema näytettiin todeksi".
"Sh--!" lausui päällekantaja, sitten pannen kätensä huulillensa ja
nojautuen eteenpäin aivan likelle kanssapuhujansa korvaa, hän sanoi
kuiskaten: --
"Ettekö ymmärrä tätä, översti? Mihin nämät miesraukat olisivat
joutuneet, jos heitä, näin syytettyinä, olisi päästetty irti ennen
teidän todistustanne?" Hän katsoi ympärillensä ja sanoi sitten ääneen
hyvin pontevasti: --
"Ei tarvitse minkään hengen tulla kuolleitten luota kertomaan meille
tätä, lord'ini. Eh?"
Sitten Squire käski heidät kaikki ottamaan pienen ryypyn hänen
kanssaan. Karafiini laseineen ja sokuri-rasia, jonka suusta
puolikymmentä lusikkaa pyrki esiin, asetettiin pöydälle, ja koko
ihmisjoukko pyydettiin ottamaan osaa. Ämpärillinen vettä ja
kurpitsin-kuorinen malja tuotiin, ja jokainen toimitti itsellensä
omena-viinaa, sokuria ja vettä. Äskeisiä vankeja ei unhotettu. Kun
heidät oli päästetty köysistänsä, tuomari itse kaasi heille jokaiselle
aika ryypyn ja toivotti heille onnea heidän pelastukseensa. Muutos
näennäisen kovasta julmuudesta sääliin ja hyvän-suontiin tapahtui
silmänräpäyksessä ja oli Servosse'n mahdoton käsittää.
Se tylsä, stoalainen välinpitämättömyys, joka oli ollut omituinen
vastaajille edellisten lakitemppujen kestäessä, oli muuttunut suureksi
kummastukseksi, kun "tuo Yankee-översti" oli ilmestynyt. He olivat
silmät selällään kuunnelleet hänen lyhyttä todistustansa ja kun heidän
köytensä olivat poikki leikatut, he eivät ilossansa odottamattomasta
pelastuksestansa ollenkaan muistaneet äskeistä pahaa kohtelua. Kun siis
Squire tarjosi heille ryypyn ja ystävällisillä sanoilla onnitteli
heitä heidän vapaaksi pääsemiseensä, kukin heistä tyhjensi, ujosti
irvistellen, viinalasinsa ja sanoi hartaasti: "teidän onneksenne,
Master!"
Ainoa ikävä seikka tässä tilaisuudessa oli, että yksi mustien miesten
vaimo, joka isoilla surun huudoilla tuli paikalle, tahtoi, kun asiat
kiireesti selitettiin hänelle, välttämättömästi heittäytyä polvillensa
Hullun eteen ja avuttomien pikku lastensa nimessä kiittää häntä siitä,
että hän oli pelastanut heidän isänsä tulemasta hirtetyksi ilman lakia
ja oikeutta "juuri sitä varten, että hän oli niggeri".
"Ihmis parka ei ymmärrä sen paremmin", kuten Squire puollustavaisesti
ilmoitti Hullulle.