Heikot astiat.
Seuraava kirje oli kirjoitettu ensi viikolla joulupäivän jälkeen ja
selittää itse itsensä: --
_Rakas Julia'ni_. -- Viimeinen kirjeeni sinulle oli kirjoitettu
sillä aikaa kuin odotin noitten nuorten Verdenton'issa opettavain
ladyjen tuloa meille Kiitospäivän päivällisille. Se oli tärkeä päivä
meille, ja nuot päivälliset kovin merkillinen seikka. Meillä oli
vähän niukanlaisesti semmoisia kaluja, joita tarvitaan tämmöistä
tilaisuutta varten; mutta me sovitimme ja laittelimme ja useitten
mustien tyttöjen (sinun tulee muistaa, että kaikki mustat vaimot
ovat "tyttöjä") ketterien käsien avulla onnistui meidän kattaa sangen
kunnollinen pöytä. Comfort oli ratsastanut varhain kaupunkiin,
taluttaen herkkäsuista pikku tammaani Jaca'a, jolla yhden noista
nuorista ladyistä oli määrä ratsastaa; ja vaunut seurasivat toisia
varten. Juuri kuin kirjeeni oli valmis, tulivat he kaikki käytävää
ylöspäin rakennuksen luo, enkä minä suinkaan eläessäni ole iloisempaa
seuruetta nähnyt. On mahdoton löytää kuutta suloisempaa tyttöä.
Lähetys-seuran palveluksessa he opettavat niissä mustissa kouluissa,
jotka ovat niinkuin tenhovoimasta syntyneet kaikkialla Etelässä,
ja he ovat todellisia lähetys-saarnaajia tämän sanan parhaassa
merkityksessä. He ovat kuudesta eri valtiosta eivätkä koskaan olleet
nähneet toisiansa, ennenkuin he yhtyivät täällä Verdenton'in
koulussa, ja he ovat kaikki sivistyneitä, hientyneitä naisia meidän
Pohjan kansan parhaasta luokasta, jotka ovat tulleet tänne ainoastaan
tehdäksensä hyvää. Oikein ihastutti nähdä heidän niin vilkkaina ja
tyttömäisinä, vaikka he olivat äsken eronneet armaista kodeista ja
hellistä ystävistä, jalolla tarkoituksella tulevan alas tänne,
jossa heitä ylenkatsotaan ja herjataan juuri siitä hyvästä, jota
he toimittavat. Ainoastaan ne harvat Pohjoisvaltalaiset, jotka
löytyvät täällä, tahtovat olla jossakin yhteydessä heidän kanssaan.
He ovat yhtä paljon lähetys-saarnaajia ja he saavat kärsiä yhtä
paljon, kuin jos olisivat Turkinmaalla; totta puhuen enemmänkin,
jos meidän vanha ystävämme, joka opettaa Beirut'issa, sanoo koko
totuuden vastuksistansa. Meillä oli hupainen päivä; ja iltapuolella
me molemmat palasimme heidän kanssaan ja, lähettäen takaisin vaunut
ja pitäen vaan ratsuhevosemme, jäimme Lähetyshuoneesen, joksi heidän
asuntoansa sanotaan, siksi kuin kello kävi kymmenettä, jolloin
Comfort ja minä ratsastimme kotiin kuutamossa. Minä en luule, että
olen koskaan eläessäni ollut onnellisempi taikka tuntenut aikaan
saattaneeni enemmän iloa muille, kuin sinä päivänä; ja kun
iltarukouksessamme olimme polvillamme, kiitin Jumalaa kaikesta
sydämestäni siitä, että Hän oli johdattanut askeleemme tänne, sillä
minä luulen, että meillä on siunattu työ edessämme ja ettei meidän
elämämme täällä ole oleva turha.
Muutamia päiviä myöhemmin lähdin tervehtimään yhtä noista ladyistä,
jotka olivat käyneet minun luonani. Se oli niin pitkä matka, että
Comfort tuli minun kanssani ja minä suostutin hänet antamaan minun
ratsastaa; sillä kovin ikävä on ajaa vaunuissa, joka on ainoa
toinen keino. Tämä ei olisi aivan _en régle_[19] kotona,
sen tiedän kyllä; mutta täällä se on hyvin tavallinen asia, ja se on
semmoinen matkustamiskeino, joka on liian hupainen, että siitä saisi
koskaan luopua. Me kävimme kolmessa eri perheessä ja vastaan
otettiin kaikissa ilmeisellä kylmyydellä ja yhdessä suorastaan
epäkohteliaasti. Minusta tuntui, kuin olisin voinut itkeä
pettymyksestä ja harmista. Me tahdoimme olla ystävällisiä ja
kartimme kaikkia semmoisia puhe-aineita, jotka olisivat voineet
käydä tuskalloisiksi; ja tuntui liian pahalta kokea semmoista
jäykkyyttä. Comfort koetti lohduttaa minua, kun ratsastimme
kotiin; mutta minä huomasin, että se vaivasi häntä yhtä paljon,
kuin minuakin. Pari kolme päivää tämän perästä tuli Squire Hyman,
joka on yksi meidän lähimmäisistä naapureistamme, vaikka hän asuu
penikulman päässä, meitä katsomaan. Hän on kummallinen vanha
kielenpieksiä, joka tahtoo niin mielellään olla hyvällä kannalla
jokaisen kanssa, että hänen on vastus pitää ketään puolellansa.
Sodan aikana hän näyttää harjottaneen petollista käytöstä, ja on
hupaista kyllä kuulla översti Vaughn'in ja hänen konfedereerattujen
ystäviensä varoittavan meitä hänestä, niinkuin semmoisesta miehestä,
joka vakuutti olevansa 'aivan oikea mies', mutta koko ajan kehoitti
karkulaisia ja suojeli partioretkeläisiä; ja sitten kuulla Jehu
Brown'in ja muitten tunnettujen ja taattujen Unionistein sanovan:
'häneen ei sovi luottaa. Hän tahtoi aina käydä erittäin hyvästä
unionistista, vaan samalla aikaa hän antoi tietoja semmoisista
pojista, jotka olivat menneet piiloon'.
Minä tiesin, että hänellä oli jotakin 'varsin erinomaista', niinkuin
hän sanoo, kerrottavana sinä hetkenä, kuin hän tuli huoneesen; mutta
kesti kauan aikaa, ennenkuin hän sai sen sanoneeksi. Minä luulen,
että Comfort arvasi, mitä se oli, ja tahallansa johdatti hänet pois
siitä asiasta, johon hän pyrki. Viimein hän yht'äkkiä puhkesi
puhumaan siitä, lausuen: --
'Olen kuullut, että ovat saaneet kauhean ison koulun noita
'niggereitä' varten, joksi me sanomme heitä, Verdenton'iin'.
'Niin oikein!' vastasin minä aivan viattomasti. 'Me olimme kutsuneet
nuot nuoret ladyt, jotka opettavat siellä, tänne Kiitospäivän
päivällisille ja me pidimme sangen paljon heistä'.
'Todella! Minä en tiedä mitään heistä, ei hyvää eikä pahaa. Tietysti
kuulen paljon puhuttavan, mutta sitä ei käy kertominen. Muutamat
ihmiset pitävät paljon menoa jokaisesta seikasta; mutta minä olen
niitä, jotka antavat muiden olla rauhassa, kun he vaan eivät minua
häiritse. Se on oikein tehty, eikö niin, översti? He, he!'
'Minä en ymmärrä, miksi jotakin sanottaisiinkaan näitä nuoria
ladyjä vastaan', sanelin minä.
'Noh', vastasi hän, 'te tiedätte, mimmoiset me Eteläläiset olemme,
Meillä on omat käsityksemme'. Ja hän vilkutti silmillänsä ja nauroi
itseksensä; ja minä sanoin jokseenkin tylysti: --
'Minä en ymmärrä, mitä teidän käsityksillänne on tekemistä näitten
nuorten ladyjen kanssa, jotka varmaan tekevät Jumalalle otollista
työtä, kun opettavat tätä mustaa kansa raukkaa, vanhoja ja nuoria'.
'Oh, varmaan! siltä se näyttäisi; mutta' --
'Mutta mitä?' kysyi Comfort niin osottavaisesti, että vanha mies
hypähti tuolillansa.
'Oh -- ei mitään -- ei mitään tärkeätä -- ainoastaan -- tiedättehän,
översti, meidän on mahdoton ajatella muuta, kuin että se, joka
Pohjasta tulee alas tänne ja seurustelee niggerien kanssa -- ei voi
-- noh -- ei voi olla missään arvossa kotona'.
'Ja te sanotte mustan kansan opettamista seurustelemiseksi heidän
kanssaan?' kysyi Comfort.
'No, tietysti, tavallansa', vastasi Squire miettiväisesti.
'Ja epäilemättä pidätte seurustelemista semmoisten opettajien
kanssa häpäisevänä?'
'Hyvä, översti, minä olen iloinen, että mainitsitte sen. Minä en
tahtonut tuoda sitä itse esiin, koska se on arka aine; mutta
siksi sitä katsoo -- katsoo -- paras societeeti, ymmärrättehän'.
'Te tulitte siis varoittamaan meitä, että, jos vielä seurustelemme
näitten opettajattarien kanssa, meidän täytyy luopua hyvän
societeetin iloista?'
'Noh, minä olen kuullut moitteita lausuttavan. Minä en nimitä
mitään nimeä; mutta minusta se ei ollut muuta, kuin hyvän naapurin
velvollisuus, koska olitte, niin sanoakseni, vieraita täällä
ettekä tunne meidän tapojamme, antaa teidän tietää tämä, että
voitte olla varovaiset tulevaisuudessa'.
'Kiitoksia paljon. Me olemme todella hyvin kiitolliset teille,
koska ilmoitatte meille, kenenkä kanssa meitä lasketaan
seurusteluun ja kenenkä kanssa ei'.
'Oh, ei ollenkaan! ei ollenkaan! Se ei suinkaan ole mitään muuta,
kuin mitä tekisin jokaiselle naapurille', arveli Squire tyydytetyn
turhamielisyyden katsannolla.
'Ei suinkaan, Squire', lausui Comfort ivallisesti -- ja minä tiesin
hänen silmiensä leimauksesta, että joku saisi laukauksen -- 'ei
suinkaan; ja se on juuri minun luottamukseni teidän naapurilliseen
ystävyyteenne, joka tekee, että uskallan pyytää yhtä suosio-työtä
teiltä'.
'Kaikki, mitä ikänäni vaan voin tehdä, Sir. Minä vakuutan, että
olen ylpeä siitä, että saan palvella teitä', lausui Squire
ilmeisellä ihastuksella.
'Minä olisin siis, Squire, mielissäni, jos tahtoisitte sanoa
noille hyville ihmisille, jotka ovat ottaneet määrätäksensä
seurustelemisestamme, että minä ostin tämän maatilan, maksoin
sen puhtaalla rahalla ja pystyn varsin hyvin hoitamaan omia
asioitamme ilman heidän apuansa'.
'Mitä tarkoitatte, Sir?' lausui Squire, vaaleana vihasta ja
hypäten ylös tuoliltansa. 'Aiotteko loukata minua?'
'Minä aion', vastasi Comfort tyvenesti, 'sanoa, että nuot ladyt,
jotka opettavat Verdenton'in mustassa koulussa, ovat arvossa
pidettäviä ja sivistyneitä ladyjä, soveliaita kumppaneita vaimolleni
ja täydellisesti kaikkien ladyjen arvoisia tässä valtakunnassa.
Minä tahdon sanoa vielä lisäksi, että, kun kerta pidän heitä
semmoisina, jos minun täytyy valita, tahdonko hylätä heidät yksistään
sen hyvän työn tähden, jota he ovat toimittamassa, vai menettää
Verdenton'in ja lähiseutujen suosion, minä varmaan valitsen
jälkimäisen ehdon'.
'Noh -- tietysti', vastasi Squire, vähän kummastuneena tästä
katsantotavasta, 'tietysti teillä on oikeus astua omaa tietänne.
Minä en tarkoittanut mitään pahaa, ei vähintäkään maailmassa.
Hyvää iltaa, Sir! Hyvää iltaa, Madam!' Ja hän oli mennyt
toimittamaan, mitä Comfort oli käskenyt.
Översti Vaughn tuli seuraavana päivänä samassa asiassa. Minä en
kuullut hänen keskusteluansa Comfort'in kanssa; mutta hän puhui
hyvin korkealla äänellä ja sai, luullakseni, melkein samanlaisen
vastauksen, kuin Squire'kin. Minä kuulin Comfort'in sanovan
hänelle juuri kuin hän oli lähtemällänsä: --
'Minä taistelin neljä vuotta, Sir, saadakseni oikeutta elää
kansalaisen kaikilla oikeuksilla Yhdysvaltojen lipun alla missä
paikassa tahansa Unionissa, enkä aio sallia, että kukaan määrää
käytöstäni ketäkään kohtaan'.
'Jos perheenne seurustelee neekerin-opettajien kanssa, ei teidän
sovi odottaa, että arvossa pidetyt ihmiset tunnustavat sitä
seuralaisekseen'.
'Me emme pyydä ketään seurustelemaan meidän kanssamme, Sir. Me
emme rukoile kenenkään arvon-antoa. Jos ihmiset tahtovat
ystävyyttämme, olemme avosydämisiä ja suoria; me emme ole
olevinamme muuta, kuin mitä olemme, ja vastaan-otamme muut
semmoisina, joksi huomaamme heitä. Jos he eivät tahdo
seurustella kanssamme, emme valita emmekä luultavasti sitä sure'.
Översti, joksi hän nimittää itseänsä, lähti pois kovasti
suuttuneena; ja seuraavalla viikolla sisälsi Verdenton'issa
ilmestyvä sanomalehti alhaisen pienen häväistyskirjoituksen,
jonka lähetän sinulle.