_Comfort Servosse_,
Vahtia komentava översti.
Översti luuli viimeisen kerran nähneensä "översti" Vaughn'in; mutta
siinä hän oli tehnyt laskunsa ilman "överstiä"; sillä tämä kunnon mies
asettui heti hänen pääkortteeriinsa jonkunlaiseksi ylimääräiseksi
ordonanssiksi ja etevimmäksi vapaa-ehtoiseksi nuorten upseerien
neuvonantajaksi. Hän hankki itselleen komean hevosparin ja saatti
itsensä tuiki tarpeelliseksi, kun tuumittiin ja pantiin toimeen
jokapäiväisiä huvi-ajoja läheiseen ympäristöön, jommoisia översti ja
hänen upseerinsa paljon harjottivat hauskaksi vastakohdaksi pitkän ja
vaivalloisen sotaretken pakkoon. Hän tunsi hyvin kaikki paikat ja
hänessä oli jonkunlainen hyvänluontoinen itsepäisyys, joka teki sen
vaikutuksen, ettei hän ollut mitään pahempaa, kuin hyvän-aikeinen,
mutta ikävä ihminen, jota kuitenkin aina kärsittiin satunnaisen
hyödyllisyytensä ja alituisen iloisuutensa tähden. Muiden asiain
joukossa, joista oli näihin aikoihin keskusteltu, oli myös
Pohjoisvaltalaisten sisäänmuuttaminen, asialiikkeen uudestaan
herättäminen ja työn jälleen järjestäminen. Semmoisissa tilaisuuksissa
Vaughn aina oli äänekkäästi väittänyt, että mitä kukistettu maan-osa
enimmin kaipasi, oli Pohjoisvaltalaisten pää-omaa, Pohjoisvaltalaisten
jäntevyyttä ja Pohjoisvaltojen miehiä, jotka saattaisivat sen jälleen
onnellisuuden valtatielle.
Yhteen semmoiseen aikaan he usein olivat kulkeneet erään "Warrington
Place'n" nimellä tunnetun maakartanon ohitse, joka oli erittäin
vetänyt Hullumme huomion puoleensa, ja hän oli usein sanonut
ihmettelevänsä sitä. Hän olikin todella monta kertaa ratsastanut sen
tilusten poikki ja tarkastanut sen rakennuksia sillä nuhtelevan
suuttumuksen katsannolla sen laiminlyödyn tilan suhteen, joka ilmoittaa
omistajaksi pyrkivän ensimäistä mielentekoa. Tämä asia ei ollut jäänyt
tarkkasilmäiseltä Vaughn'ilta huomaamatta, mutta hän oli päättänyt, jos
mahdollista, lyödä itsellensä rehellisen rahan överstin ihastuksesta.
Hän oli hyvä ihmisluonnon tuntia ja tiesi, ettei olisi edullista liian
äkkiä ajaa ylös otustansa. Hän ajatteli aivan oikein, että kun
vanhoihin oloihin palaamisen uuteus oli hävinnyt, nuoren miehen
ajatukset varmaan jälleen kääntyisivät jonkunlaisella kaipauksella
hänen nykyiseen ympäristöönsä. Ei mikään virkeäluontoinen mies voi
neljän vuoden sodan perästä ruveta entisten vuosien jokapäiväiseen
elämään ilman monta kertaa käymättä levottomaksi ja epämääräisesti
ikävöimättä sitä aikaa, jolloin "saappaat ja satulat" alottivat aina
vaihtelevia päiviä.
Kuukaudet kuluivat; ja niinkuin VI:nnessa luvussa kerrottiin, Hullumme
oli palannut kotiinsa. Eräänä päivänä hän sai lyhyen kirjeen, joka oli
annettu Syyskuun 1 päivänä 1865 ja kuului näin: --
_Rakas Oversti_, -- 'Warrington Place' on myytävänä; halpa
kuin roska. Viisituhatta dollaria sieppaa koko paikan (kuusi sataa
acre'a);[18] se on viisi tuhatta dollaria kullassa. Meidän kansa
ei ole tähän asti paljon oppinut vehreä-selkiä ymmärtämään.
Meillä on ollut paperirahaa yltäkyllin neljä vuotta aikaa. Tämä
on edullinen tilaisuus teidän kaltaiselle gentlemanille. Me
tarvitsemme juuri semmoisia. Pohjoisvaltain miehiä tulvaa tänne
joka päivä. Muuan mies rakentaa tehdasta, ja kolme on avannut
kaupan. Sanonko minä Griswold'ille, joka hoitaa omaisuutta,
että tahdotte ostaa Warrington'in. Minä hartaasti suon, että te
saisitte sen. Minä tiedän, että se sopii teille. Jollette päätä
ottaa sitä, pankaat minulle heti sana, koska muutamat muutkin
tarjoavat.