Perusteita.
Kauniin, monilahtisen ja saarisen veden rannalla K--n pitäjäässä
keski-Satakuunassa on Paavolan rustholli. Sen asema on hyvin kaunis.
Kolmelta puolelta piirittää sitä sinertävä vesi, joka kesäisinä aikoina
kuohupäisinä aaltoina lainehtii sen lehtimetsällä peitetyitä rantoja
vasten. Maa kohoaa vähitellen niemen keskustaa kohden, jolla talon
rakennukset seisovat. Aaltoilevat viljavainiot ympäröivät niitä ja
kohisevat haavat ja humisevat koivut ja pihlajat kaunistavat peltoin
pientareet.
Näky-ala talosta on viehättävä. Länteen, ja etelään päin leviää
kirkas R--veden pinta, jonka takaa siintävät tuuheat lehdikot, mitkä
varjoavat haamottavia kyliä. Saaret siellä ja täällä ovat ikään kuin
veteen asetetuita kukkas-vihkoja. Itäpuolelta näkyy noin virstaa
leveän lahdelman takaa kirkko, joka kunnianarvoisasti kohottaa
harjaansa taivasta kohden. Sen vieressä seisoo kellotapuli, josta
Lauvantai-iltoina ja juhlain aattoina kuullaan rauhaa ja lepoa
julistava juhlallinen kelloin ääni ja lepopäivinä Luojan ylistykseen ja
palvelukseen kutsuva soitto ja sumeasti sointuvat ruumiskellot. Talon
rakennukset eivät enää ole samat, kuin kerrottavamme tapahtuman aikana.
Ai'an hammas on ne mitättömiksi syönyt ja uudet ovat sijaan rakennetut.
Taloa hallitsi, vuosia sitten, rikas onnellinen aviopari. Isäntä oli
paikkakunnan miehiä ja häntä pidettiinkin suuressa arvossa. Emäntä oli
oikea vaimoin esikuva. Hänen kätensä piti kodin aina miellyttävänä ja
valvoi sen puhtautta; hänen lempeä luonteensa ja sävyisä käytöksensä
oli esimerkkinä, jota jokainen koki kaikin voiminsa seurata.
Noin puolen virstaa Paavolasta pohjoiseen päin on korkea harju, joka
estää kylmät pohjatuulet taloon tuntumasta. Sen rinteellä oli pieni
torppa, jota nimitettiin Mäkeläksi. Uhkealta ei se näyttänyt eikä siitä
enää olekaan jälellä muuta, kuin pari soraläjäksi muuttunutta muurin
perustusta ja muutamia lahonneita alahirsiä. Asujina torpassa oli köyhä
Mikko vaimoneen ja lapsineen. Ahkeruudellaan kokivat he voittaa kovan
onnen tuottamat vastaukset, vaikka ei se aina tahtonut oikein menestyä.
Mutta Paavolan haltioissa oli heillä aina turva puutteen aikoina. He
eivät katsoneet ylön köyhää eikä tarvitsevaista; heidän talostaan ei
milloinkaan lähtenyt kukaan auttamatta ja Jumala näkyi heidän
armeliaisuutensa aina monin kerroin palkinneen.