En katso tarpeelliseksi enkä toivottavaksi ilmaista, minkä verran
Mary O'Neillin kertomus perustuu omaan mielikuvitukseeni ja minkä
verran todenperäisiin tapahtumiin. Mutta koska tässä teoksessani olen
käyttänyt lähteinäni enemmän tosiseikkoja kuin romaaninkirjoittajain
on tapana, olen katsonut velvollisuudekseni muutella ja muodostella
merkitsevimpiä kuvauksia ja luonteita estääkseni lukijaa yrittämästä
arvailla, keitä esiintyvät henkilöt todellisuudessa ovat olleet.
Se elämänlaatu, jota suuri osa romaaniani kuvaa, on minulle pienimpiä
piirteitä myöten tuttua -- niin tuttua, etten voi sanoa tietoisesti
luoneeni siihen mitään uutta; vaikken siis voi toivoa onnistuneeni
täydellisesti kätkemään juonen pohjana olevaa todellisuutta, olen
sitä käsitellyt aivan vapaasti, katsoen ettei itse toiminta ole
teoksessani pääasia.
Se aihe, jota olen pitänyt silmällä, on niin yleisinhimillinen, että
luulen sen olevan riippumattoman paikallisuudesta; sen näyttämöksi
sopii yhtä hyvin Yhdysvallat kuin Brittein valtakunta tahi mikä muu
Europan maa tahansa. Se on tuo ikivanha kysymys Naisen suhteesta
Mieheen -- ei yksistään avioliitossa, vaan kaikessa, mikä heitä
yhdistää kehdosta hautaan.
Siksipä olen yrittänyt parastani kertoessani tosikertomuksen eräästä
Naisesta, joka kertomus monessa suhteessa on tosikertomus kaikista
Naisista, siinä kun käsitellään Naisen elämän neljää suurta ja
tärkeää ajanjaksoa Nainen ja hänen isänsä, Nainen ja hänen miehensä,
Nainen ja hänen lapsensa, Nainen ja hänen Jumalansa.