2) _Musiikki_ eli _Säveltaide_ tarkoittaa kuuloa, jonka
välikappale on korva;
3) _Runous_ ei tarkoita mitään ulkonaista aistia, vaan vaikuttaa
suorastaan kuvausvoimaan.
Kuvaustaiteita taas on kolme: _Rakennustaide_ (Arkkitehtuuri), joka
aineekseen käyttää kiveä, puuta j.n.e. ja mukailee elottoman luonnon ja
kasvikunnan tuotteita; _Kuvanveisto_ eli _Veistotaide_ (Skulptuuri),
joka käyttää melkein samoja aineita kuin Rakennustaide, vaan etupäässä
kuvailee ihmistä, joskus eläimiäkin, ja _Maalaustaide_, jonka aineena on
väri.
Paitsi näitä itsenäisiä taiteita löytyy myös useampia
_aputaiteita_, jotka liittyvät edellisiin ja täydentävät
jotain erityistä puolta niistä. Niin _puutarhuri-taide_
on rakennustaiteen lisäyksenä; _vaski-, kivi- ja puunpiirto_ ynnä
muut monistavaiset taiteet levittävät mukaelmia kuvaustaiteen
tuotteista ja voivat väliin olla sen sijaisenakin; _tanssitaide
(orchestika)_, varsinkin semmoisena, kuin sitä Kreikkalaisilla
harjoitettiin, osoittelee ruumiinliikenteillä musiikin sisällystä.
Runoudellakin on tällainen aputaide; itsenäisemmin kuin edellämainitut
_näyttelytaide_ luo kuvaelmiaan näytelmärunouden pohjalle, ollen
sen täyte ja selvike.
Runous on siis taiteista henkisin ja niinmuodoin korkein. Kaikki, mitä
ylempänä sanottiin taiteen luonteesta ja tarkoituksesta, soveltuu
nimen-omaan runouteen. Muihin taiteisin verrattuna, sen kyllä täytyy
jättää muutamia aloja niille yksinomaisesti viljeltäväksi: ihmisruumiin
plastillista kauneutta se ei voi niin selvästi, kuin kuvanveisto,
asettaa katseltavaksi; valojen ja varjojen miellyttävää vaihtelua, sitä
viehättävää ihanuutta, joka asuu ihmisen silmäyksessä, ei se
maalaustaiteen tavalla voi tuoda näkyviin; säveleissä vivahtelevia
tunteiden väreitä se ei musiikin lailla taida lumota esiin; mutta
avaraksi avautuu sen sijaan runouden piiri monialle päin, jonne muiden
taiteiden on mahdoton sitä seurata. Niin voipi runous -- puhumattakaan
siitä, että se saattaa kuvata muiden taiteiden aineita esittelemällä
niiden tuottamia mielenvaikutuksia, -- sanan voimalla selvittää paljon
semmoistakin, joka näkyväisenä on kuvaustaiteen omaa, vaan ei
kuitenkaan ole taltalla tai värillä kuvailtavissa, ja vaikk'ei se
säveltaiteen tavoin voi vaipua sanoiksi puhkeamattomain tunteiden
hämärään syvyyteen, taitaa se monesti tesmällisemmin ja laveammalta
kuin musiikki tuoda esiin tunteiden sisällystä. Runouden ala laajentuu
varsinkin siitä syystä, että se tuopi esiin asiat perättäin, ajan
järjestyksessä; se ei valitse mitään yksityiskohtaa tapausten jaksosta,
vaan esittää tapaukset semmoisinaan; avaruudessa olevan ohessa sille
siis tarjouu kaikki, mitä ajassa on, erittäinkin toiminnan avara piiri
tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Ja koska runouden välittäjä on
kieli, jonka avulla kaikki ihmisen mielteet ja ajatukset muotoihinsa
selviävät, niin ulkonaiseen toimintaan liittyy ihmishengen koko
sisäinen elämä; runous ottaa omaksensa teot syinensä, tunteet ja
ajatukset seurauksinensa, ja kykenee siis kuvailemaan tosihenkilöitä,
koko ihmisen personallisuutta. Sentähden runous paremmin, kuin mikään
muu taide, pystyy antamaan täydellistä kuvaa ihmis-elämästä, ja
runouden soihdun kirkastamina aatteet meille näkyvät mitä selvimmässä
valossa.
Kun runouden kannattaja on kieli ja se voipi piiriinsä sulkea kaikki
ihmishengen aatokset, niin sillä on paljon yhteistä tieteen ja
uskonnon kanssa, jotka niinikään ilmaisevat sisällyksensä kielen ja
ajatusten kautta, ja samoin kuin edellämainitut runouskin etupäässä
säilyy kirjallisuuden avulla, muodostaen mitä tärkeimmän osan
kansalliskirjallisuudesta. Sentähden huomataankin kaikkina aikoma vilkas
vuorovaikutus uskonnon, tieteen ja runouden kesken, ja runoutta sopii
pitää edellisten molempain ja muiden taiteiden välittäjänä.