Vaan taiten kiertää rajan jyrkän juovaa
meiss', ohessamme vaihtuvainen jokin;
et yksin jää, sa muita, muut sua muovaa,
kuin toisten, niinp' on oma toimintokin;
on elämä kuin virta vievää, tuovaa,
se leikki on, mi lentää sikin-sokin;
jo kehjennyt on vuotten kaari salaa,
jo lamppu tulta syttäväistä halaa.