Laatkoot laulut huolenharmaat
öistä yksinäisyyden!
Yö on luotu, kaunot armaat,
yhdistäjäks sydänten.
Kruunukseen kuin mies sai naisen,
kaunihimman puoliskon,
maire yö se elon maisen
toinen, kaunein puoli on.
Voisko päivä riemun tuoda?
Riemut vain se hälventää!
Ajanvietteen voi se suoda,
muuta ei sen enempää.
Vaan kun vieno lamppu luopi
yöhön hohteen himmeän,
sulosuulta suu kun juopi
hurmaa lemmen leikkivän;
poika huimapää kun talttuu
taikaan suodun suosion,
kuuma riento, riehu malttuu,
viihtyy leikkiin lietohon:
lempivät kun satakielen
sävel hellä haltioi,
vaikka korvaan murhemielen
valitusta vain se soi;
kuinka sydän herkkä sykkää,
keskiyön kun kello lyö
verkkaan, kun suo tyyntä, mykkää
turvaisuutta tumma yö!
Päivin pitkin siis sa paina,
armas rinta, muistohon:
oma huoli päiväll' aina,
oma riemu yöllä on.