Ken leipääns' itkull' ikinään ei kastanut, ei vaipuin vaivaan öin tuijotellut yksinään, hän teitä tunne ei, te vallat taivaan. Te viette meidät elämään, sen suotte syyhyn synkkään johtaa, jätätte tuskaan jäytävään: syyt kaikki täällä koston kohtaa.