JÄRVELLÄ

Vert' uutta raikkain ravinnoin

maailma vapaa suo;

kuink' armas luonto suosioin

suloisin kutsuu luo!

Meit' aallot tuutii, airot vie,

ja vastassamme näät,

kun vettä viiltää venhon tie,

sa vuoret pilvipäät.

Silmä, miksi painut salaa?

Unet kultaisetko palaa?

Pois, sa unten utukulta!

Tääll' on elon, lemmen tulta.

Välkett' aaltoon heijuin

tähdet tuhannet heittää;

vienot usmat leijuin

kaukokukkulat peittää;

huomentuuli häilyy

lahteen siimehiseen,

kypsyväinen päilyy

hedelmä kalvoon veen.

Runoja(#79043) · 第 49 / 173 题