Leikitellen lehdet, kerkät,
kukat pienet pientareen
kevään keijut nuoret, herkät
kylvi nauhaan utuiseen.
Lieto länsituuli, leiju,
nauha kullan vyölle vie;
niin hän, kevään hilpein keiju,
peiliin pilkistävä lie.
Näkee ruusut vyöllään kulta,
armain aamun ruusu hän.
Katse ainut, armas, sulta —
palkan saan jo ylimmän.
Tunne sydän tää, sen lempi,
luottain käsi käteen lyö!
Liittäjä meill' ikuisempi
lie kuin heikko ruusuvyö.