Miksi vedät torjumattomasti
loistopiiris luo?
Eikö vierreet vienon armahasti
tyhjät yöni nuo?
Heityin suojaisessa kammiossa
vuotehelle, kuun
aavevalon kalvaan karkelossa
vaivuin uinailuun.
Hetkist' onnen kulta-unta huolen
häivätöntä näin;
ampui armas poika tuo jo nuolen
sydäntäni päin.
Minäkö se, jonka luonas löydän,
jonka viihtymään
juhlan loistossa saat pelipöydän
piiriin tympeään?
Hurmaavamp' ei mulle keväthempi
kukkanurmikon;
missä armas, siellä hyvyys, lempi,
siellä luonto on.