Sydän, kuink' on laitas? Vaivan
minkä vallass' olet noin?
Olo outo, uus on aivan!
Tuskin tuntea sua voin.
Kadonnut kaikk' ennen armain,
riemu rikkain, huoli harmain,
lepää et, et ahkeroi —
ah, mi näin sun muuttaa voi?
Kietoiko sun nuori hempi
suloisimman olennon,
katse taikaa tenhoisempi,
hyvyys puhdas, pohjaton?
Reippaasti jos luovun luota,
kahlett' aion karttaa tuota,
takaisin, ah, armaan luo
tuokiossa tieni tuo.
Noin nyt taittumattomalla
pitää taikapaulallaan
väkisin mua valtans' alla
armas lieto tyttö vaan;
taikapiiriss' armaan tapaan
elää täytyy nyt mun vapaan.
Ennallaan mit' enää ois!
Lempi! Lempi! Paulas pois!