Riudut, armas ruusu-rukka,
lemmest' auennut et mun;
turhaan hohdit, vei jo hukka
toivot rinnan raadellun!
Päivät nuo soi murhemuiston,
kun sua, kallis, saattaa sain,
kun ma varhain kuljin puiston
ensi kukkaa odottain;
kun ma kaiken sulle poimin,
maa min kukki, hedelmöi,
katseestas kun nuorin voimin
toivoon syttyin sydän löi.
Riudut, armas ruusu-rukka,
lemmest' auennut et mun;
turhaan hohdit, vei jo hukka
toivot rinnan raadellun!