Taas kun kukkii köynnös norja,
kuohuu astiassa viini;
taas kun hehkuu ruusu sorja,
tiedä en, kuin käykään mun.
Kihoo kyynel kulman alta,
työstä uppoon unelmiini;
tuntuu kumman kaihoisalta
polte poven haaveilun.
Tunnustan jo totta virkkain,
tuo mun astuu aatoksiini:
päivin yhtä kevätkirkkain
oli Doris kerran mun.