Armain sielun ansioista,
herkimmän mi hemmen luo!
Eteen ihannett' ei moista
puhtainkaan Pamela tuo!
Lieskaa tulen muun et siedä,
hohtos vienoisen se vie;
tuntee sun, jos siit' ei tiedä,
tunne ei, jos tieto lie.
Jumalatar, kanssas kerran
Eedenissä elettiin;
vilkahdat vain hetken verran
unelmiin viel' aamuisiin.
Silmiss' utuvaipoin väikyt
hartaan laulajan sa vain;
Phoibos saapuu, pois jo säikyt,
pois kuin utu unelmain.