Eess' alttarin — maill' uneksinnan —
monesti näit mun kanssas rinnan,
hääriemu mielet kukkuroi.
Ma valveill' usein, muilta varkain
suloa suudelmaisi arkain
niin paljon sain, kuin saada voi.
Suloisin, puhtain onnen suoma,
kaikk' autuus armaan hetken tuoma
pois kiitää kera tuokion.
Sen nautit — mitä jäi? Vain kaipuu,
pois suutelot laill' unten haipuu,
kaikk' ilo lailla suutelon.