Ol' ennen paimen moinen,
päälaiska lalleroinen,
hän hampaat laimin lyö.
Pään pyörsi tyttö tuolta,
sai silloin hupsu huolta:
ei unt', ei juo, ei syö!
Samoilla, voihkaa sai vaan,
hän laski tähdet taivaan,
kun tuikki yllä yö.
Hän neidon nai, ja mataa
kaikk' alkoi vanhaa rataa:
hän nukkuu, juo ja syö.