Tuoll' uudin häilyy ees ja taas,
sielt', armas, tänne päin
tähyilet, piillen ikkunaas,
kotiinko vain ma jäin.
Ja jäikö mustasukkaisuus
poveeni polttamaan,
kuin kalvamaan sen katkeruus
nyt jääkin ainiaan.
Moist' eipä mieless' armahan —
sen murheekseni nään —
vain illan tuuli ikkunan
sai verhon häilymään.