Itkein haastat.
Ihmeemmät teidän kolmen urotyöt on
Kuin tämä taru. Nuo jos kadonneet
On poikani, niin en vois toivoakkaan
Kaht' arvokkaampaa.
BELARIUS.
Hiukan vielä kuulkaa:
Tää tässä, jota Polydoriks kutsun,
Se teidän on Guiderius, ja tämä
Nuorempi poikanne on, Arviragus,
Minulle Cadwal. Kääritty hän oli
Kuningattaren, äidin, kutomaan
Valiovaippaan, jonka, vakuudeksi,
Voin teille näyttää.
CYMBELINE.
Guideriuksen oli
Kaulassa luomi; verestävä tähti,
Ihanpa ihme merkki.
BELARIUS.
Hän se on.
Häll' yhä vielä on se synnynnäinen:
Sen hälle viisas luonto tätä varten
Soi merkiksi.
CYMBELINE.
Ma kolmoistenko emo?
Näin synnytyksestään ei ole koskaan
Iloinnut äiti. Taivaan siunaus teille,
Kun oudon eksymyksen jälkeen taaskin
Rataanne kierrätte! -- Oi, Imogen!
Kuningaskunnan näin sa menetit.
IMOGEN.
En, isä; kaksi maailmaa ma voitin. --
Oi, rakkaat veljet! Taasko kohdataan?
Tosimman toden meistä puhuin minä,
Se myöntäkää: te sanoitte mua veljeks,
Mut sisar olin; minä teitä veljiks,
Jot' olittekin.
CYMBELINE.
Yhtyneet jo siis!
ARVIRAGUS.
Niin olemme.
GUIDERIUS.
Ja heti rakastuimme,
Siks kunnes hänet kuolleeks luulimme.
CORNELIUS.
Niin, kuningattarenko juomasta?
CYMBELINE.
Oi, kumma vaisto! Milloin kuulen kaikki?
Täss' äkin katkotussa tarinassa
On monta haaraa, joiden syyt ja säikeet
Erittää täytyy. Missä, kuinka elit?
Kuin jouduit palkkoihin tuon roomalaisen?
Kuink' yhdyit veljiisi? Kuin heidät jätit?
Hovista miksi pakenit, ja mihin?
Nää kaikki, sekin, miksikä te kolme
Kävitte taisteluun, ja paljon muuta,
Ties kuinka paljon liekään kyseltävää,
Lisäksi kaikki syrjäseikkain vaiheet;
Mut tämä laaja kysely ei paikkaan
Eik' aikaan sovi. Nähkääs, Posthumus
Jo Imogeniss' ankkuroi, ja tämä,
Salaman vienon lailla, iskee silmää
Hänehen, veljiin, minuun, roomalaiseen,
Iloa kaikkiin leimuten ja kaikilt'
Iloa saaden vastaan. Lähtekäämme,
Ja templiss' uhratkaamme polttouhrit! --
(Belariukselle.) Sin' olet veli mulle, nyt ja aina.
IMOGEN.
Ja isä mulle; tähän onnentilaan
Mua autoitte.
CYMBELINE.
Näin kaikki riemuitsevat,
Pait vankiraukat; hekin iloitkoot
Ja lohdust' osan saakoot.
IMOGEN (Luciukselle).
Hyvä herra,
Nyt autan teitä.
LUCIUS.
Onnellinen olkaa!
CYMBELINE.
Kadonnut soturi, tuo uljas urho,
Omansa tässä oisi kaunistamaan
Kuninkaan kiitoksia.
POSTHUMUS.
Minä olen
Se soturi, jok', yllä köyhän puku,
Seurailin näitä kolmea; se sopi
Mun aikeeseeni. -- Sano, Jachimo,
Ett' olen se. Sa jalkoihini nöyrryit,
Sun oisin tappaa voinut.
JACHIMO (polvistuen).
Taaskin nöyrryn;
Mut tunnon kuorma polveni nyt painaa,
Kuin silloin teidän voima. Viekää henki,
Jonk' ennenkin jo rikoin! Tässä sormus
Ja rannerengas parhaan prinsessan,
Mik' ikänään on lemmen valan tehnyt.
POSTHUMUS.
Minulle älä nöyrry; voimani
On sua armahtaa, ja kostoni
On anteeksianto.
CYMBELINE.
Jalo tuomio!
Vävymme meille neuvoo ylevyyttä.
Kaikille armo!
ARVIRAGUS.
Meitä autoitte,
Kuin todest' olisitte veli ollut,
Ja iloksemme olettekin.
POSTHUMUS.
Olen
Vain palvelijanne. -- Jalo Rooman mies,
Nyt tietäjänne kutsukaa. Näin unta:
Eteeni kotkan seljäss' ilmestyi
Zeus itse ynnä monet henkihaamut
Mun heimostani. Herätessän' oli
Tää kirja rinnoillani; sisällys
Niin hämärä on mulle, ett' en siitä
Saa mieltä irti. Hänen näyttää suokaa
Selitystaitoaan.
LUCIUS.
Philarmonus!
TIETÄJÄ.
Täss' olen.
LUCIUS.
Lue tuo ja selitä.
TIETÄJÄ. (lukee).
"Kun leijonanpoika, itselleen tuntemattomana, etsimättä tapaa vienon
ilmattaren ja joutuu sen syleilyksiin; ja kun mahtavasta setripuusta on
katkottu oksia, jotka, oltuaan monta vuotta kuolleina, taas virkoavat,
yhtyvät vanhaan emäpuuhun ja alkavat kasvaa rehoittaa, silloin
Posthumus päättää kärsimyksensä, Britannia tulee onnelliseksi ja
kukoistaa rauhassa ja kyllyydessä."
Sin' olet poikaleijona, Leonatus,
Sill', oikein selitettynä ja tarkoin,
Nimesi _Leo-natus_ siihen viittaa.
(Cymbelinelle.) Tuo hento ilmatar sun tyttäresi,
Nimeltä _mollis aër; mollis aër_
On toisin: _mulier_, ja _mulier_
On uskollinen vaimo tuo, jok' äsken,
(Posthumukselle.) Ennuksen sanain mukaan, etsimättä
Ja teille outona, kuin ilman henki,
Syleili teitä.
CYMBELINE.
Onhan tuossa mieltä.
TIETÄJÄ.
Kuningas Cymbeline, tuo ylvä setri
Se olet sinä; katkotut sen oksat
Sun kaksi poikaas ryöstettiin
Ja kuolleiks luultiin, mut taas elpyneinä
Liittyivät valtasetriin, jonka versot
Tuo Britanniaan kyllyyden ja rauhan.
CYMBELINE.
Siis, rauha alkakaamme. -- Cajus Lucius.
Vaikk' olen voittaja, niin Caesaria
Ja Rooman valtaa tunnustan, ja lupaan
Sen vanhan veron maksaa, josta mua
Tuo kuningatar häijy esteli.
Nyt hänen niinkuin poikansakin päällä
Vanhurskaan taivaan raskas käsi lepää.
TIETÄJÄ.
Taivasten vallat sormin soinnuttavat
Nyt rauhan virttä. Näky, jonka kerroin
Ma Luciukselle ennen taistelua --
Mi tuskin viel' on jäähtynyt -- se täysin
On toteen käynyt: Rooman kotka lensi
Väkevin siivin etelästä länteen,
Väheten yhä, kunnes sädeloistoon
Katosi aivan; niin myös suuri Caesar,
Tuo valtakotka, ystävyksiin liittyy
Nyt Cymbelineen, joka lännen mailla
Sädehtii täällä.
CYMBELINE.
Jumalille kiitos!
Ja templeistämme suitsusavut nouskoot
Jumalten kotiin! Koko kansan tiedoks
Tään rauhan teemme. Tulkaa! Ystävinä
Britannian ja Rooman liput rinnan
Nyt liehukoot! Näin Lud'in kautta käymme
Zeun suuren templihin ja siellä rauhan
Julistamme ja juhlin vahvistamme. --
Eteenpäin! -- Kädet suitsevina verta
Lie moinen rauha tehty ensi kerta.
(Kaikki menevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] _Cassibelan_, Trinobantien kuningas, soti Julius Caesaria vastaan.
_Tenantius_, Cymbelinen isä, oli Cassibelanin veljenpoika ja seuraaja.
[2] _Oi, Afrikast' ett' oisivat_, s.o. erämaassa, missä prinssillä ei
olisi ketään puoltajaa.
[3] _Kuin roomalaista saunaa_. Roomalaiset saunat olivat huonossa
huudossa.
[4] _Niinkuin hautakuorin kuvapatsaan_. Tarkoittaa vanhoissa
tuomiokirkoissa tavattavia hautapatsaita, joissa kuolleet kuvataan
nukkuviksi kädet ristissä.
[5] _Tereuksen tarina_, luettavana Ovidiuksen Metamorfoseissa
VI 423-674.
[6] _Lud'in kaupunki_, nykyinen Lontoo. Perintötarun mukaan oli Lud,
Cassibelanin vanhempi veli ja edeltäjä, uudestaan rakennuttanut
Trinobantien hävitetyn kaupungin ja pannut sille oman nimensä.
[7] _Mulmutius_ (ei: Malmutius) oli brittiläisten ensimmäinen
lainlaatija, joka, perintötarun mukaan, pitkällisen anarkian perästä
jälleen yhdisti valtakunnan yhdeksi.
[8] _Pannonian ja Dalmatian miehet_. Näiden kansain kapina roomalaisia
vastaan tapahtui oikeastaan Tenantiuksen aikana.
[9] _Joll' yhtä myrkkyinen on suu kuin käsi_. Italialaiset olivat
myrkynsekoittajiksi tunnetut.
[10] _Korska käärelakki päässä_. Sh:n aikuisissa ritariromaaneissa
hämmentyivät usein saraseenit ja aarnit eli jättiläiset toisiinsa.
[11] _Min' olen vanha, muotiheitto vaate_. Oli tapana kätkeä vanhoja
vaatteita. Jos kangas oli kallisarvoista, ratkottiin vaate joskus ja
neulottiin uudeksi.
[12] _Nää kuokka-parat_. Imogen tarkoittaa käsiänsä.