»Miten te ne saitte?» kysyi Alli edelleen tutkien.
»Minun ei olisi pitänyt syntyä. Sielu on musta.»
»Mistä te ne saitte?»
»Minä tunnen kaikki herrat ja olen hyvin onnellinen. Minä tunnen
kaikki.»
Alli katsoi häntä vielä uteliaammin. »Mitkä herrat? Ovatko ne
suomalaisia vai venäläisiä?»
»Kaikki. Minun ei olisi pitänyt syntyä.» Hän kumartui eteenpäin ja sanoi
viekkaasti ja salaperäisesti hymyillen: »Minä otin kaikki tyyni.
Tuonne!» Hän nousi ylös. »Päästäkää irti side! Minun pitää lähteä.»
»Me lähdemme yhdessä», vastasi Alli, uskaltamatta päästää häntä
näkyvistä. Sitä paitsi hän myöskin toivoi saavansa selkoa hänen
piilopaikastaan. »Odottakaahan vähän», sanoi hän ja juoksi sanomaan
toisille, mihin aikoi lähteä, ja riensi takaisin. Antero sill'aikaa
istui jalkojaan katsellen ja supisten itsekseen:
»Ihan musta. Minun ei olisi pitänyt syntyä. Ihan musta.»